Maine coon on maailman suurin kesykissarotu ja erittäin näyttävän näköinen jo kokonsakin ansiosta. Sillä on vähän tympeä ilme, jota voisi kuvata pöllömäiseksi.
Ulkonäkö kuitenkin hämää, sillä coonit ovat luonteeltaan erittäin lempeitä. Tästä kertoo jo se, että niitä käytetään terapiakissoina esimerkiksi vanhainkodeissa.
Terttu Juvonen osallistui kissoineen Suomen Maine Coon Kissat -yhdistyksen järjestämään esittelynäyttelyyn sunnuntaina 10. elokuuta. Manttaalitalolla Lempäälässä pidetyssä tapahtumassa hänellä oli mukanaan Noitaneiti Nokinenä, joka toimii terapiakissanakin.
– Työskentelen Himminkodossa, ja tämä kissa on minulla siellä välillä mukana. Se on seurallinen, puhelias ja leikkisä, aina mukana touhuissa. Maine coonit kiintyvät ihmisiin syvästi, Valkeakoskella asuva Juvonen kertoo.
Hänellä oli aikoinaan isokokoinen kotikissa. Kun sille mietittiin kaveria niin ajateltiin, että ison kissan pitää saada kokoistaan seuraa, joten maine coon oli luonteva vaihtoehto.
– Noitaneiti Nokinenä rakastaa vettä. Se touhuaa kissatarhassa olevan suihkulähteen kimpussa ja sisällä lutraa vesiautomaattien kanssa. Kissa on niin seurallinen, että on turha kuvitella pääsevänsä yksin edes vessaan, Terttu Juvonen naurahtaa.
Jos kissa ei saa haluamaansa huomiota, se tiputtelee esineitä lattialle huomionkaipuussaan. Juvonen kuvailee maine cooniaan myös persoonalliseksi ja oman arvonsa tuntevaksi.
Laivakissojen jälkeläinen
Suomen Maine Coon Kissat -yhdistyksen puheenjohtaja Riikka Turpeinen kertoo, että yhdistys järjestää esittelynäyttelyitä yleensä kerran vuodessa. Tapahtumien tarkoituksena on paitsi esitellä rotua myös kertoa rotukissatoiminnasta laajemminkin suurelle yleisölle.
Maine coon on rotuna kotoisin Amerikasta, ja sen syntyyn liittyy monia legendoja. Tunnetuin niistä on, että rotu olisi syntynyt pesukarhun ja kissan risteymänä. Tämä toki on biologisesti mahdotonta, ja rotu lieneekin syntynyt luonnon valinnan tuloksena.
Kun asutus muualta maailmasta aikoinaan levisi Amerikkaan, kulkeutui laivojen mukana kissoja uudelle mantereelle, jossa niitä ei alunperin ollut. Nykyinen maine coon lienee näiden laivakissojen jälkeläisistä syntynyt risteymä.
Mainen osavaltion ankara ilmasto jalosti cooneista vahvoja kissoja. Niillä on tanakat jalat ja leveä rintakehä. Urokset voivat painaa kymmenen kiloa ja ylikin.
Espoosta paikalle tulleen Erika Elon kaksivuotias Valentino painaa huikeat 11 kiloa ja saattaa siitä vielä kasvaakin.
– Valentino on kiltti ja iso mamman mussukka. Kierrän sen kanssa paljon näyttelyissä, koska se on ihmisrakas ja sosiaalinen, Elo kertoo.
Erikoisuuksiakin esillä
Näyttelyn harvinaisuuksiin kuului kilpikonnakuvioinen maine coon Indy. Omistaja Sirpa Viita Hämeenlinnasta sanoo, että vain yksi kilppari 10 000:sta on uros, kaikki muut ovat naaraita.
Indy on selvästi oman tahtonsa tunteva mutta omistajansa mukaan silti kiltti ja sosiaalinen. Se kulkee valjaissa mukana koiralenkeillä.
– Nyt pitää mennä, Viita huikkaa, kun Indy suuntaa valjaissaan määrätietoisesti katsomaan mitä mielenkiintoista nurkan takana tapahtuu.
Näyttelyssä oli esillä myös muita rotuja. Niistä harvinaisimpiin kuului burmilla. Se on burman ja chinchillan värisen persialaisen risteytys, joita on Suomessa vasta vähän.
Tamperelainen Kaija Laakso esitteli Miinaa ja Hopiaa. Siinä missä coonien jykevyys kiehtoo monia, Laakso ihastui burmillojen eleganttiin olemukseen.
– Nämä ovat seurallisia ja vilkkaita kissoja mutta eivät ylivilkkaita. Kasvatan burmilloja nykyään itse. Pienessä rodussa on antoisaa päästä laajentamaan geenikantaa, ja käymme paljon näyttelyissä, Laakso selittää samalla kun leikittää pikkuisia Miinaa ja Hopiaa.
