Voimme saada elinvoimaa merkittävistä paikoista, luonnon erikoisuudesta, mieleen syöpyneestä maisemasta, historiallisesta elinympäristöstä, ”iät-ajat” silmään piirtyneestä rakennuksesta. Kalevalaisten Naisten vuosiohjelmassa on etsiä ja esitellä voimaantumiskohteita. Lempäälän Hauralasta löytyi useita.
– Haurala mainitaan Lempäälän kylistä vanhimmaks,i joten bussilla tehdyn voimaantumismatkan suuntaus oli helppo, sanoo Lempäälän Kalevalaisten puheenjohtaja Kirsti Isotalo.
Matka kiinnosti Hauralan omaakin väkeä.
Atran taiteilijatalo
Kuljun kartanon myllärinpojasta arvostetuksi taiteilijajaksi edennyt Kaarlo Engvist-Atra rakennutti vuonna 1903 Hauralantien varteen itselleen ateljeetalon. Arkkitehti Gustav E. Aspin suunnittelema jugendvaikutteinen puutalo on yhä alkuperäisessä kuosissaan. 1980-luvulla sen osti tekstiilitaiteilija Saara Lind puolisoineen. Nykyisin siinä asuu Lindien perillisiä.
Atraa koulutti aluksi kartanon isäntäväki, mutta jo parikymppisenä hän kotimaisten taidekoulujen jälkeen jatkoi Pariisissa ja Firenzessä. Lempäälän kirkon alttaritauluissa on välimerellistä renessanssia. Atra oli myös kirjailija, jonka kaikki näytelmät esitettiin Kansallisteatterissa. Aikalaiset eivät kenties osanneet arvostaa useita kieliä puhuvaa maailmanmiestä. Kirsti Isotalo muistaa perheyhteyksien avulla käyneensä kerran Atran ateljeessa. Maailmanmiehen sivistys ja olemus teki vaikutuksen koulutyttöön.
Kivalakodin Kirjakka
Kirjakka Kirkkojärven äärellä ei ole vuosikymmeniin näkynyt Hauralan tieltä, vaikka etäisyyttä on vain muutama kymmentä metriä. Pikkupappilaksi kutsutun seurakunnan kappalaisten virkatalon ja tien väliin on noussut useita Kivalakodin rakennuksia.
Kirjakassa piiloteltiin 1700-luvun häilyvinä aikoina Lempäälän seurakunnan omistamaa keskiaikaista Raamattua. Vuodesta 1660 lähtien noin 150 vuotta eteenpäin Lempäälän seurakunnan jossain pappisvirassa oli aina Maexmontanus-sukuinen. Heitä on asunut myös Kirjakassa.
Hankalan sijainnin takia seurakunta möi vuonna 1946 Kirjakan yksityiselle, joka puolestaan möi sen vuonna 1964 Suomen Invalidilasten ja -nuorten Kivalakodit ry:lle. Sen perustaja, äitimammana tunnettu sosiaalineuvos Kerttu Seestie-Leskinen oli vammautunut lapsena kävelykeppejä ikänsä käyttäväksi. Hän halusi tarjota invalidilapsille kristillispohjaisen kodin, jonka ohessa oli myös opetus ja terveydenhoitoa.
Kivalakotien toiminta Hauralassa alkoi Kirjakan pikkupappilassa. Tulipalon tuhottua jouluna Miemolan kodin noin sata nuorta joutui ahtautumaan kuukausiksi uuteen pappilakotiin. Nyt talo on yhteisön kokoustilana ja 10 000 niteen kristillissävyisenä kirjastona. Päädyssä asuu kodin vapaaehtoistyöntekijöitä.
Hennerin tila
Kuntakeskuksesta Kirkkolahden yli näkyvä Hennerin tila on yksi niistä yhdeksästä Hauralan tilasta, jotka mainitaan jo 1500- uvun maakirjoissa. Paikka on tunnettu myös nimellä Ryökäs. Vesilahden Laukossa asustellut Elias Lönnrot todennäköisesti vieraili Hennerissä 1800-luvun loppupuolella, koska kirjoitti talon päädyssä vielä pari vuotta sitten seisoneesta kunniamännystä. Puu näkyy sata vuotta sitten painetussa postikortissa.
Hennerin pelloilta on löytynyt runsaasti muinaisjäänteitä, joten kaivelu on erittäin säänneltyä. Talvisodan aikaan vihollisen pommi teki peltoon kuopan, josta paljastui viikinkiaikainen miekka. Talon pihassa miekkaviikinki Heikki Kujanpää kertoili kalevalaisille elämänmenosta tuhat vuotta sitten.
Hennerin kartanolla pistäytyi myös ylioppilas Mikael Waldenius, joka laati vuosina 1754–55 Lempäälästä pitäjäkuvauksen ja keräsi 204 kasvin kokoelman. Riitta Mäkisen esittämä hauralalainen ylioppilas haaveili papin virasta Lempäälässä – hän kun oli ollut muualla kirkkoherran avustajana. Tuolloin Suomen Talousseura alkoi torjua nälänhätää opettamalla papistolle maanviljelyä ja puutarhanhoitoa. Papiston tehtävänä oli edistää harrastusta rahvaan parissa.
Hennerillä oli monta omistajaa 1900-luvulla. Pyöräniemien aikaan sinne laitettiin 1920-luvulla sähköt ensimmäisenä Lempäälässä. Oli hevosia ja oli auto, jolla kuskattiin vieraita asemalle ja asemalta. Väinö Nurmimäki tuli isännäksi 1936. Nyt tilan omistaa energianeuvos Kalervo Nurmimäki. Pihapiirissä asuis isarensa, tekstiilitaiteilija Liisa Vanhakartano. Hän kasvatti ruskeita lampaita jalostaen villan langoiksi ja taidemateriaaliksi. Taiteilija menehtyi kotinsa palon yhteydessä.
Sikkisen kuppikivet
Entisajan ihmiset lepyttelivät haltijoita ja maahisia uhraten kuppikivillä. Talon lähettyvillä sijaitsevaan kiveen koverrettiin pyöreitä koloja, joihin ripoteltiin esimerkiksi viljaa. Myös vainajia muistettiin kuppiuhrein. Ehkä myös Lempäälässä ja Vesilahdessa elää ikäihmisiä, joilla on muistikuvia kuppikiviuhreista.
Opetusneuvos Veikko Matinolli etsi ja tutki kuppikiviä 64 kunnasta löytäen niitä noin 150. Vesilahdessa on kuppikivi Rautialan kesäkodin lähellä. Lempäälässä Nuorisoseuran talon aitan kynnyksessä on yhdeksän kuppia.
Lempäälän Kalevalaiset pysähtyivät ihmettelemään Sikkisen pellon ja Hauralantien välissä sijaitsevaa seitsemän kupin kiveä. Matinollin puoliso Eila Jakovuori kuvaili kirjallisesti, mitä kaikkea kiven äärellä on ehkä tapahtunut.
Senaattori Mattilasta
Puun sanotaan voimistuttavan. Mattilan tilaa aivan Hauralantien päässä emännöivä Eeva Gullstén kertoi retkeläisille, että hetki pihatammien alla elvyttää kiireen jälkeen. Puistomaisessa pihassa kasvavat Lempäälän tiettävästi suurimmat saarnit. Lehtien pudotessa maa on laajalti kullankeltaisena. Kasviharrastuksestaan tunnettu Gullstén esitteli aaprottia, hullukaalia ja muita perinnekasveja. Lammastarhakin Toutosen rannan pihaan mahtuu.
Mattilan osti vuonna 1909 kesäpaikakseen senaattori Juhani Arajärvi. Siellä hän muotoili yhdessä suomenkielen ja kirjallisuuden professorin E. N. Setälän kanssa Suomen itsenäisyysjulistusta. Vuonna 1927 Arajärven 60-vuotisjuhliin Mattilassa osallistuivat mm. entinen ja tuleva presidentti P. E. Svinhufvud ja J. K. Paasikivi.
Mattila oli Arajärven suvun hallussa vuoteen 1976. Sikkiset ostivat sen vuonna 1980, Petri Piippo ja Eeva Gullstén 2005.
Antero Korhonen
