Kapteeni Kärjen haupitsi

Kärjen pellolla seisova tykki on neuvostoliittolainen raskas haupitsi vuodelta 1938, 152-millinen eli kuusituumainen mallia 152 H 38. Tykkiä kutsuttiin usein ”taistelukenttien kuningattareksi”, ja se oli Suomessa puolustusvoimien käytössä vuosikymmeniä sotien jälkeen. Kuva: Silja Kiehelä
Kärjen pellolla seisova tykki on neuvostoliittolainen raskas haupitsi vuodelta 1938, 152-millinen eli kuusituumainen mallia 152 H 38. Tykkiä kutsuttiin usein ”taistelukenttien kuningattareksi”, ja se oli Suomessa puolustusvoimien käytössä vuosikymmeniä sotien jälkeen. Kuva: Silja Kiehelä

Kun satunnainen matkailija ajelee Säijässä, saattaa hän joutua hieraisemaan silmään ohittaessaan Kärjen tilan Säijärventien varrella. Pellolla seisoo neuvostoliittolainen raskas haupitsi eli jatkosodan aikana kenttätykistössä käytetty tykki. Se on yksi 45:stä suomalaisten valtaamasta tykistä, jotka jäivät vuosikymmeniksi Suomen puolustusvoimien käyttöön.

Mutta miksi ihmeessä se nyt seisoo Kärjen pellolla? Talon isäntä, kapteeni Mikko Kärki kertoo tykin hankinnasta seuraavaa:

– Aikoinaan, kun Lempäälän kunta hommasi Hakkarin kartanon pihalle museotykin muistomerkiksi, ehdotti silloinen kunnanjohtaja Jussi Peltomäki, että Manttaalitalonkin pihalle pitäisi saada tykki. No, sitä ei sinne hankittu, mutta asia jäi itämään.

– Viime kesänä tuttuni vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralta ilmoitti, että nyt olisi tarjolla haupitsi. Tuttuni tiesi minun olevan aktiivinen tykkimies ja kiinnostunut museotykin hankinnasta. Ehdotin haupitsin hankintaa MTK-Lempäälän johtokunnalle, mutta minulla ei ollut vielä päätöstä asiasta, kun jo lähdin Satakuntaan tykkiä katsomaan. Nähtyäni haupitsin ja kuultuani hinnan, päätin, että se ostetaan joka tapauksessa.

– Tarkoitukseni oli saada museotykki muistomerkiksi Manttaalitalon pihaan, kun välirauhasta Neuvostoliiton kanssa 4. syyskuuta tuli kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta, muistuttamaan aikaisempien polvien aikaansaannoksista ja uhrauksista itsenäisen Suomen hyväksi.

– Haimme haupitsin yhdessä Markku Mikkolan ja Heikki Laurilan kanssa Sastamalasta eräänä sateisena tiistai-iltana. Tykki ei kuitenkaan päätynyt Manttaalitalolle, sillä yllättäen MTK-Lempäälän johtokunta päätyi kielteiseen ratkaisuun. Koska olin jonossa seuraava ostajakandidaatti, tarjoutui minulle tilaisuus lunastaa tykki itselleni, minkä välittömästi teinkin.

– Isäni majuri Armo Frans Kärki oli tykkimies. Talvisodassa hän palveli KTR 8:ssa sekä KTR 21:ssä ja koko jatkosodan ajan KTR 4:ssa Tuuli Nelosen päällikkönä. Minun viehtymykseni ja kiinnostukseni tykistöön johtuu juuri isästäni ja haluan tällä hankinnalla kunnioittaa hänenkin mittavaa panostaan isänmaan hyväksi. Olen itsekin tykkimies ja osallistun aktiivisesti vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.

– Nyt on tykki siellä, missä kuuluukin, tykkimiesten talossa, kuuluivat erään satunnaisen ohikulkijan terveiset sähköpostiini, lopettaa kapteeni Kärki kertomuksensa tykin hankinnasta.

 

Silja Kiehelä