Kun satunnainen matkailija ajelee Säijässä, saattaa hän joutua hieraisemaan silmään ohittaessaan Kärjen tilan Säijärventien varrella. Pellolla seisoo neuvostoliittolainen raskas haupitsi eli jatkosodan aikana kenttätykistössä käytetty tykki. Se on yksi 45:stä suomalaisten valtaamasta tykistä, jotka jäivät vuosikymmeniksi Suomen puolustusvoimien käyttöön.
Mutta miksi ihmeessä se nyt seisoo Kärjen pellolla? Talon isäntä, kapteeni Mikko Kärki kertoo tykin hankinnasta seuraavaa:
– Aikoinaan, kun Lempäälän kunta hommasi Hakkarin kartanon pihalle museotykin muistomerkiksi, ehdotti silloinen kunnanjohtaja Jussi Peltomäki, että Manttaalitalonkin pihalle pitäisi saada tykki. No, sitä ei sinne hankittu, mutta asia jäi itämään.
– Viime kesänä tuttuni vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralta ilmoitti, että nyt olisi tarjolla haupitsi. Tuttuni tiesi minun olevan aktiivinen tykkimies ja kiinnostunut museotykin hankinnasta. Ehdotin haupitsin hankintaa MTK-Lempäälän johtokunnalle, mutta minulla ei ollut vielä päätöstä asiasta, kun jo lähdin Satakuntaan tykkiä katsomaan. Nähtyäni haupitsin ja kuultuani hinnan, päätin, että se ostetaan joka tapauksessa.
– Tarkoitukseni oli saada museotykki muistomerkiksi Manttaalitalon pihaan, kun välirauhasta Neuvostoliiton kanssa 4. syyskuuta tuli kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta, muistuttamaan aikaisempien polvien aikaansaannoksista ja uhrauksista itsenäisen Suomen hyväksi.
– Haimme haupitsin yhdessä Markku Mikkolan ja Heikki Laurilan kanssa Sastamalasta eräänä sateisena tiistai-iltana. Tykki ei kuitenkaan päätynyt Manttaalitalolle, sillä yllättäen MTK-Lempäälän johtokunta päätyi kielteiseen ratkaisuun. Koska olin jonossa seuraava ostajakandidaatti, tarjoutui minulle tilaisuus lunastaa tykki itselleni, minkä välittömästi teinkin.
– Isäni majuri Armo Frans Kärki oli tykkimies. Talvisodassa hän palveli KTR 8:ssa sekä KTR 21:ssä ja koko jatkosodan ajan KTR 4:ssa Tuuli Nelosen päällikkönä. Minun viehtymykseni ja kiinnostukseni tykistöön johtuu juuri isästäni ja haluan tällä hankinnalla kunnioittaa hänenkin mittavaa panostaan isänmaan hyväksi. Olen itsekin tykkimies ja osallistun aktiivisesti vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.
– Nyt on tykki siellä, missä kuuluukin, tykkimiesten talossa, kuuluivat erään satunnaisen ohikulkijan terveiset sähköpostiini, lopettaa kapteeni Kärki kertomuksensa tykin hankinnasta.
Silja Kiehelä
