– Nyt tulkaa kaikki hälisemään ja melskaamaan, huikkaa vesilahtelaisen Peiponpellon päiväkodin johtaja Pirjo Honkanen, ja näytelmälavan etuosa on pian täynnä lapsia. Kerrankin on lupa hälistä!
Peiponpellossa on kuukauden verran harjoiteltu Prinsessa Ruusunen -näytelmää. Esityksen harjoitteleminen on selvästi lasten mieleen, eikä ihme: näytelmän tekee erityiseksi se, että kuka tahansa voi osallistua siihen. Osa esiintyjistä on lavalla, osalla on jopa vuorosanoja, mutta näyttelemiseen voi intoutua myös omalta penkiltään käsin.
Vuorovaikutteiseksi rakennettu näytelmä takaa, että ujommatkin päiväkotilaiset lähtevät helpommin mukaan. Välillä pientä yleisöä innostetaan hurraamaan, välillä nukkumaan, välillä prinsessan hoviväen kanssa tanssimaan ja melskaamaan.
Nelivuotiaat Max Suuronen ja Samu Ulvinen odottavat jo malttamattomina miekkoineen kutsua astua esiin prinsessaa pelastamaan. Onko Prinsessa Ruusunen tuttu satu ennestään?
– On tuttu. Sillä prinsessalla on paljon mekkoja, Max muistaa.
– Ei oikein ollut. Mä kyllä mietin että oisko, mutta ei ollut. Pirjo sitten kertoi, Samu juttelee.
Onko ollut paljon harjoituksia?
– On, mutta ei se vaikeaa ole, Max kertoo.
– Mä näen jo untakin näytelmästä, ja siinä unessa mä ihan oikeasti katkaisen ruusuköynnöksen, Samu huokaa.
Mikä näytelmänteossa on kivointa?
– Miekkailu, tuumaa Max.
– Ei kun se, kun haltia tulee ja sanoo, että prinsessa kuolee, Samu tuumaa.
Jaa, eikö pelota?
– No eei!
Yksikin vuorosana merkitsee
Pirjo Honkanen kertoo, että näytelmä sai alkunsa oikeastaan jo kauan sitten.
– Työskentelin aiemmin Lempäälässä, ja teimme työkaverini Noora Kylliön kanssa usein näytelmiä lapsille. Tämä oli silloin lähes valmis, mutta jäi jostain syystä vähän kesken. Nyt asia tuli uudelleen mieleen, kun henkilökunnassa on paljon innokkaita näyttelijöitä, ja kirjoitin tekstin loppuun, Honkanen kertoo.
Puolisen tuntia kestävä näytelmä on tarkoitus esittää vanhemmille ja muulle talonväelle pääsiäisen jälkeen. Vielä on hieman treenattavaa, mutta Honkanen toteaa, että liian täydelliseksi näytelmää ei ole tarkoitus tehdä. Tärkeintä on herätellä lasten ajatuksia, luovuutta ja esillä olemisen rohkeutta. Yksikin vuorosana voi olla iso asia.
– Lapset ovat hyviä eläytymään ja keksimän uusia rooleja itselleen. He saattavat todeta, että eilen olin prinssi, niin että tänään voisin olla ritari. Esiintymisestä tulee onnistumisen elämyksiä, Honkanen toteaa ja huomaa samassa, että rohkeilla esiintyjillä alkaakin olla tarpeeksi vauhtia.
– Hei, ei näytelmä voi loppua siihen, että näyttelijät alkavat juosta ympäri salia. Nyt kaikki eteen kumartamaan, Honkanen muistuttaa lapsia.
Ja ihme tapahtuu: parikymmentä pientä keskeyttää juoksunsa ja saapuu vielä kerran lavan eteen kumartamaan. Sen jälkeen voikin taas vähän tanssia.
