Ajat muuttuvat, niin myös maatilat

Jussi Ryödi viihtyy metsänhoitotöissä. Puoliso Tuire Saarinen vitsailee raivaussahan olevan Jussin paras kaveri. – Jos vain päivässä on pari tuntia aikaa, yleensä lähden metsätöihin. Se on kivaa hommaa, kun sitä ei tarvitse tehdä elääkseen, ja on se säästöäkin. Niitä töitä tehdään tuleville sukupolville, Jussi Ryödi kertoo. Kuva: Katariina Rannaste
Jussi Ryödi viihtyy metsänhoitotöissä. Puoliso Tuire Saarinen vitsailee raivaussahan olevan Jussin paras kaveri. – Jos vain päivässä on pari tuntia aikaa, yleensä lähden metsätöihin. Se on kivaa hommaa, kun sitä ei tarvitse tehdä elääkseen, ja on se säästöäkin. Niitä töitä tehdään tuleville sukupolville, Jussi Ryödi kertoo. Kuva: Katariina Rannaste

Jussi Ryödistä tuli maanviljelijä jo teinipoikana, kun tila Lempäälän Marjamäessä siirtyi käytännössä nuoren miehen vastuulle. Virallisesti tila on ollut kokonaan hänen vuodesta 1981 lähtien. Tuolloin oli vielä tavallista, että toimeentulon antoi lypsykarja.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja niin myös päätuotantosuunta Ryödin tilalla. Pellot ovat edelleenkin viljelyksessä, mutta karjasta luovuttiin 2000-luvun alussa. Eläimistä luopuminen vaati miettimistä, mutta katumapäälle isäntä ei kuitenkaan ole tullut. Maidon tuottaminen kun on tunnetusti hyvin sitovaa ja paljon työtä vaativaa.

– Navetta oli myös niin vanhentunut, että paljon olisi pitänyt tehdä, että sen olisi nykysäädösten mukaiseksi saanut.

– Olemme onnellisia viljelystilallisina. Myötätunto lypsytilallisia kohtaan on tallella, Jussi Ryödi toteaa.

Ryödi ja puoliso Tuire Saarinen palkittiin hiljattain MTK-Lempäälän, Lempäälän kunnan ja Osuuspankin myöntämällä Vuoden Maatilayrittäjä -tunnustuksella.

Saarinen pyörittää Marjamäen Nestettä, joka on ollut omassa omistuksessa viimeiset 11 vuotta. Jussi Ryödin äiti rakennutti sen vuonna 1969 Kesoiliksi.

– Jussi hoitaa Nesteellä talonmiehen hommia ja itse olen siellä aina aamupäivisin töissä, teen keittiötöitä ja muuta tarvittavaa, Saarinen kertoo.

Tilan pelloilla, joista osa on vuokraviljelyksessä, kasvaa vehnää, kauraa ja ohraa. Vehnä meni tänä vuonna elintarvikekäyttöön Fazerille Lahteen. Ohraa on mennyt oluttehtaalle ja Koskenkorvalle. Viljelysalansa suuruutta Jussi Ryödi ja Tuire Saarinen eivät halua paljastaa, mutta sitä on kuulema ”riittävästi”.

– Hyvä työsarka yhdelle miehelle, Saarinen toteaa.

Sateisesta kesästä huolimatta tänä vuonna korjattiin Jussi Ryödin mukaan kelvollinen sato, vaikka kuivatuskustannukset nousivatkin korkeiksi.

Maatalous on viime vuosien aikana joutunut rajun hintamyllerryksen kohteeksi. Lannoitteiden hinnat ovat nousseet, mutta viljan hinta on tullut alas. Kustannusten nopea kasvu on tehnyt taloushallinnasta vaikeaa. Maatalousyrittäjyys onkin tänä päivänä taiteilua kulujen ja tulojen välillä.

– Maanviljelijöiden tulot ovat laskeneet joka vuosi. Jos palkansaaja olisi vastaavassa tilanteessa, hän katselisi uusia työmaita. Mutta koska viljelijöillä koti on samassa, pistää se toimimaan, Saarinen toteaa.

Rakennemuutos on ajanut maatiloja laajentumaan ja tehostamaan toimintaansa. Jussi Ryödikin myöntää, että konekanta on pidettävä uutena.

– Maatalouskoneilla on oma ikänsä ja konepuoli täytyy pitää kunnossa. Kolme vuotta sitten rakennetut varastosiilot olivat viimeisin iso investointi, hän kertoo.

– Nesteelle tehtiin viime vuonna katto- ja julkisivuremonttia itse. Sekin oli iso satsaus, Tuire Saarinen toteaa.