Anna Jääskeläisen ja hänen puolisonsa Antti Säipän esikoinen syntyi viime joulukuussa itsenäisyyspäivänä. synnytyksen kulku oli kuin oppikirjasta ja paikalla oli heidän lisäkseen kätilö sekä doula. Poikkeukselliseksi tapahtuman tekee paikka, jossa Mihkaliksi nimetty poika näki päivänvalon. Se oli perheen kotitalo Kuljussa, lähellä Pirunlinnaa.
Makuuhuoneeseen koottuun synnytysaltaaseen syntyi pieni poika, jonka kätilönä toiminut Suvi Lähteenkorva avusti kohti äitiään. Anna Jääskeläinen sai nostaa lapsensa itse syliin ja yhteisen perhe-elämän viettäminen alkoi heti.
Kun vauva noin yhdeksän kuukautta aiemmin ilmoitti pariskunnalle tulostaan, ei kotisynnytys ollut heille heti itsestään selvä asia.
– Kuusi vuotta sitten, kun siskoni päätti synnyttää kotona, niin lähipiirin ja kaikkien muiden lisäksi myös minä olin peloissani ja huolissani. Silti halusin oman raskauteni aikana tutustua avoimin mielin kaikkiin vaihtoehtoihin. Luin hyvin paljon aiheesta ja pikku hiljaa alkoi muotoutua ajatus, että kotisynnytys voisi olla oma juttu. Myös miehen kanssa juttelimme hyvin tarkkaan, että päätös tuntui molemmista hyvältä.
Viimeisen varmistuksen Anna Jääskeläinen sai päätökselleen kotisynnytysseminaarista Tampereella. Kotisynnytyksiä paljon tutkinut latvialainen lääkäri Dina Ceple vakuutti hänet kotona synnyttämisen turvallisuudesta. Perhe löysi itselleen sopivan kotikätilön, mutta mutkia oli tulossa matkaan.
Anna Jääskeläisen ja Antti Säipän valitsema kotikätilö sai työpaikan Englannista ja matkasi sinne. Samaan aikaan he kuulivat, että vauva on perätilassa.
– Valmistauduimme sairaalasynnytykseen, koska kotona ei voi hoitaa perätilasynnytystä. Raskausviikolla 36 minulle kuitenkin tehtiin Tays:issa onnistunut perätilan takia ulkokäännös ja kontrolliultran jälkeen raskausviikolla 37 pääsimme uudelleen suunnitelemaan kotisynnytystä.
Suomessa kotisynnytyksellä syntyy noin 0,02 prosenttia lapsista. Kotikätilöitäkään ei siis joka nurkalla ole. Uusi kotikätilö löytyi siitä huolimatta nopeasti ja vieläpä yllättävän läheltä.
– Olin tavannut Suvin aiemmin seminaarissa ja otin häneen yhteyttä, että olisko mahdollisuutta tulla meille kätilöksi. Kun valitsimme meille sopivaa kotiloa eli kotikätilöä, niin henkilökemian lisäksi tärkein kriteeri oli ammattitaito. Sekä minulle että miehelleni oli erittäin tärkeää, että meillä olisi luottavainen ja turvallinen tunne synnytystiimin ammattitaidosta.
Valmistautuessaan sairaalasynnytykseen Anna Jääskeläinen päätti, että tahtoo synnytykseensä mukaan doulan.
– Tampereella doulaillassa tapasin doula Antje Pukarin, ja oli loogista, että Antje tulee tänne kotiinkin synnytykseen mukaan, kun sairaalasynnytys vaihtui kotisynnytykseen. Antje on koulutukseltaan myös kätilö.
Sattumoisin kaikki kolme naista ovat lempääläisiä.
– Asumme Sääsjärvellä, Höytämössä ja Kuljussa. Tiesin, että kun soittaa, ei tarvitse odottaa kauaa. Naapurintytöt tulivat synnytykseen, nauraa Anna Jääskeläinen.
Syitä kotisynnytyksen valitsemiseen oli monia. Anna Jääskeläiselle tärkeää oli synnyttää tutussa ja turvallisessa ympäristössä, jossa on mahdollisimman hyvä olla ja helppo kuunnella omia vaistoja.
– Tuntui hyvältä, että synnytyksessä olisi rauhallinen ilmapiiri, jolloin olisi helpompi eliminoida ylimääräinen stressi itsessä ja ympäristössä ja voisimme aloittaa perhe-elämän heti. Esimerkiksi isän ei tarvitsisi lähteä kotiin missään vaiheessa. Koin myös turvallisempana, että kätilöt ovat koko ajan vieressä. Aloin raskausaikana haaveilemaan vesisynnytyksestä ja se ei Taysissa onnistu. Tämä oli meille paras vaihtoehto.
Kotona voi synnyttää vain perusterve äiti, jonka raskaus on sujunut hyvin.
– Olemme ammattilaisina täällä läsnä koko ajan, seuraamme synnytyksen etenemistä ja näemme, jos tulee jotakin poikkeavaa. Yleensä riskeistä on havaittavissa joitakin ennakkomerkkejä. Aina on jo etukäteen sovittu ja puhuttu, että silloin siirrytään sairaalaan, Suvi Lähteenkorva kertoo.
Itsenäisyyspäivän aattona alkoivat napakat supistukset ja seuraavana aamuna Suvi Lähteenkorva kutsuttiin paikalle. Kymmeneltä aamupäivällä syntyi terve poikalapsi, mitoiltaan 3800 grammaa ja 51 senttiä.
– Vesi tuntui tosi hyvältä ja rentoutti. Synnytysaltaassa oli helppo löytää hyvä asento. Sitä ennen oli kokeillut käydä suihkussa, mutta se ei tuntunut läheskään niin hyvältä. Loppumetreillä kun synnytys kävi intensiiviseksi pyysin mieheni vierelleni altaaseen tukemaan minua ja olimme siellä ensin kaksin ja kohta kolmistaan. Se oli hieno yhteinen kokemus ja yhteistyömme pelasi. Jos vielä pääsen synnyttämään niin ilman muuta haluan synnyttää seuraavankin kotona, jos vain mahdollista.
Kotikätilö tarjoaa vaihtoehdon
Suvi Lähteenkorva valmistui vuonna 2004 kätilöksi ja työskenteli sen jälkeen synnytyssaleissa Taysissa ja Hämeenlinnassa. Hän tunsi, että sairaalassa työskentelyn lisäksi hänellä on enemmän annettavaa perheille. Hän halusi antaa enemmän aikaa heille.
SateenkaariSydän -yrityksensä myötä Suvi Lähteenkorva tahtoo tarjota perheille valinnan mahdollisuuden.
– En yhtään väheksy kenenkään työtä. Sairaalaa tarvitaan ja siellä kätilöt tekevät todella hyvää työtä. On kuitenkin perheitä, jotka toivovat jotain muuta. Heille tarjoan siihen mahdollisuuden. Olen avustanut viidessä kotisynnytyksessä ja synnytin myös oman nuorimmaiseni kotona.
– Aluksi, kun perustin SateenkaariSydän -yritykseni, eivät kotisynnytykset olleet sen ensisijainen juttu. Olen itse yrityksen myötä kasvanut siihen ja opiskellut lisää. Tavallaan piti opiskella uusi ammatti, koska kotona korostuu fysiologisen, luontaisen synnytyksen tukeminen.
Suvi Lähteenkorva kertoo, että kotisynnyttäjät ovat yleensä korkeasti koulutettuja ja ottaneet asioista perusteellisesti selvää.
– Koen, että kotisynnytyksen valitsevat ovat ottaneet hyvin paljon asioista selvää ja lukeneet kirjallisuutta. Minun tehtäväni on enemmänkin kuulla mitkä asiat ovat äidille tärkeitä ja esittää sellaisia kysymyksiä, jotka saavat perheen pohtimaan ja löytämään itselle merkitykselliset asiat.
Doula on läsnä
Lastensairaanhoitaja, kätilö ja doula Antje Pukari saapui Saksasta Suomeen pian kolme vuotta sitten.
– Opiskelin kätilöksi Saksassa ja valmistuin vuonna 2011. Sen jälkeen työskentelin kaksi vuotta kätilönä kunnes tutustuin suomalaiseen mieheeni Indonesiassa ja muutin siitä kuuden kuukauden kuluttua Suomeen, Antje Pukari kertoo.
Hän lähti ensimmäiseksi opiskelemaan suomen kieltä kielikouluun.
– Sen jälkeen piti miettiä, että mitä Suomessa tekisin. En ollut valmis lähtemään kätilöksi sairaalaan, koska itsestäni tuntui, ettei kielitaito riitä. En halua, että kenenkään tarvitsee puhua minulle englanniksi. Synnyttäjän täytyy keskittyä synnytykseen eikä mihinkään muuhun.
Antje Pukari päätti aloittaa doulana ja liittyi mukaan Tampereen doulapiiriin. Sen jälkeen kaikki loksahti paikoilleen kuin itsestään.
– Aluksi toimin vain vapaaehtoisena doulana, kunnes kielitaidon karttuessa perustin oman yrityksen nimeltä Kutsu Kätilö Luoksesi. Sitten tutustuin Annan kautta Suviin ja aloin tekemään Suvin kanssa työparina myös kotisynnytyksiä. Tarjoan itsenäisesti edelleen imetysohjausta ja -valmennusta sekä ohjaan synnytyksestä palautumiskursseja Tampereella.
Doulan ja kotikätilön tehtävä on olla läsnä, tukea äitiä synnytyksessä ja auttaa löytämään oma voima synnyttää.
– Kun saavuin paikalle Anna oli jo hyvin keskittynyt ja totesin, että asiat etenivät oikein eikä minun apuani tarvittu. Hän oli niin hyvä pari miehensä kanssa. Tervehdin ja Anna tiesi, että olen paikalla jos hän tarvitsee minua. Otin kameralla heille kuvia muistoksi, avustin Suvia sekä ohjasin imetyksen alkua. Luonnollinen synnytys on kaunis ja voimaannuttava asia. Kun asiat menevät oikein ei ammattilaisten tarvitse välttämättä puuttua synnytykseen. Meidän tehtävämme on huolehtia äidin sekä vauvan turvallisuudesta.
FAKTA
6.6. vietetään kansainvälistä kotisynnytyspäivää.
Hervannan elokuvateatteri Cinolassa esitetään silloin amerikkalainen Why not home -dokumentti, jossa kätilöt ja lääkärit kertovat miksi he ovat valinneet kotisynnytyksen.
