Vesilahden kirkonkylässä talvehti onnistuneesti pikkuruinen hyönteissyöjä rautiainen, jonka olisi pitänyt muuttaa talveksi Etelä – Eurooppaan. Usein talvehtimista yrittävät hyönteissyöjät menehtyvät talvipakkasiin. Niin kävi omalla ruokintapaikallani talvehtineelle punarinnallekin, joka selvisi helmikuulle saakka.
Ansio rautiaisen selviytymisestä kuuluu Kirsti Vadenille, joka on huolehtinut joulukuusta alkaen rautiaisesta pihapiirin ruokinnalla. Ravinnon jokapäiväinen saanti on ratkaisevaa talvehtijoille.
– Rautiainen ei käy lintulaudalla, vaan ottaa ruuan maasta noukkien tiaisten syönniltä jääneitä tähteitä, joten aloin antaa sille ” omat ruuat” kuusen alle.
– Olen murskannut maapähkinät aivan pieniksi muruiksi ja antanut kuorittuja auringonkukan siemeniä. Lintu on kovin arka ja turvautuu nopeasti orapihlaja-aidan suojaan. Käy näkysällä ruokailemassa muutamia kertoja päivässä, Kirsti Vaden kuvaa harvinaista talvilintuaan.
– Puukiipijä ja hippiäinen vierailevat myös ruokapaikalla. Muita ruokinnalla kävijöitä ovat olleet tiaiset, vihervarpuset, urpiaiset, punatulkut ja käpytikka.
Vaikka rautiainen talvilintuna on harvinainen, lajin pesimäkanta on kasvanut viime vuosikymmeninä lajin suosiessa nuoria kuusimetsiä ja taimikoita. Viime vuonna maassa rengastettiin 14073 rautiaista. Rengaslöytöjen perusteella muutto suuntautuu etelälounaaseen. Luomuksen mukaan nuorten rautiaisten talvehtimisalueet näyttävät olevan Italiassa ja Ranskassa.
Säijänselän merikotkatkin ovat tulleet tutuiksi Kirsti Vadenille sekä Ritva ja Risto Mikkolalle, jotka seuraavat yhdessä Vesilahden monipuolista linnustoa ja ovat nähneet kerralla samanaikaisesti 40 merikotkaa ja Alhonselälläkin kolme merikotkaa. Merikotkaparin huimat lentonäytökset maaliskuussa Säijänselän yllä viestittävät pian alkavasta pesinnästä.
Teksti: Hannu Järvinen
Kuva: Kari Isokivijärvi
