Vesilahtelaiselle Elina Fonsénille on myönnetty Pirkanmaan Kulttuurirahaston apuraha varhaiskasvatuksen pedagogista johtajuutta käsittelevään väitöskirjatyöhön.
– Tarkoitus on selvittää mitä pedagoginen johtajuus on, mikä se on ilmiönä ja miten sitä voi käytännössä toteuttaa, kertoo Fonsén.
Kaksi ja puoli vuotta sitten Fonsén muutti perheineen Tampereelta Vesilahteen. Hän on suorittanut työnsä ohessa avoimen yliopiston perusopintoja ja innostui jatkamaan opintojaan ensin kandidaatiksi ja sen jälkeen kasvatustieteiden maisteriksi. Nyt hänen tohtoriopintonsa ovat loppusuoralla.
– Nälkä kasvaa syödessä, hän tuumaa.
Hyvän organisointikyvyn ja tehokkuuden avulla opinnot ovat sujuneet rivakasti. Fonsén on tyytyväinen voidessaan keskittyä apurahan turvin väitöskirjansa valmisteluun. Hänen toiveissaan on väitellä jo ennen vuoden vaihdetta.
Pedagogiikka jää jalkoihin
Fonsén on osa Tampereen yliopiston ryhmää, missä tutkitaan varhaiskasvatuksen johtamista useista eri näkökulmista. Hänen mukaansa aiheesta on tehty tähän mennessä hyvin vähän tutkimustyötä.
Väitöskirjaansa varten hän on tutkinut yhteensä yli sataa henkilöä, jotka toimivat kunnissa eri tasoilla päivähoidon johtotehtävissä. Mukana on esimerkiksi päiväkodin johtajia, vastaavia lastentarhanopettajia ja aluejohtajia.
– Johtajien aika menee rutiineihin ja päivittäiseen johtamiseen, niin sanotusti talon pitämiseen pystyssä, hän kertoo.
Monissa kunnissa varhaiskasvatuksen organisaatiot on siirretty sosiaali- ja terveyspuolelta opetustoimen alaisuuteen. Fonsén pitää tätä hyvänä asiana, koska sosiaalipuolella on hänen mukaansa niin kova kilpailu resursseista, että pedagogiikka jää helposti muiden asioiden jalkoihin.
Johtamistaidot ovat varhaiskasvatuksen organisaatioissa Fonsénin mukaan hyvin tärkeitä. Johtajalta vaaditaan visioita, henkilöstöosaamista ja uskallusta ottaa oma asemansa. On ongelmallista, jos johtajaksi nostetaan virkavuosiltaan kauimmin talossa olleita.
– Johtajuus on oma ammattinsa, muistuttaa Fonsén. 
