Kalastaja Pekka Rintamaa suhtautuu intohimoisesti luonnosta välittämiseen, ekologisuuteen ja käytännön tekoihin niiden eteen. Kymmenien vuosien kokemuksella Pyhäjärven ja suomalaisen luonnon tilasta, hän pystyy antamaan runsaasti vinkkejä järvien suojeluun.
Pyhäjärvi on Rajasalmen sillan eteläpuolella valtaosin alle viisi metriä syvä, kun Tampereen päässä vettä on reilummin, syvänteissä jopa 30 metriä. Virtausta on kuitenkin pääväylällä niin runsaasti, ettei järven pitäisi rehevöityä tällä vauhdilla. Rehevöitymistä aiheuttavat eniten kynnetyiltä pelloilta valuvat ravinteet sekä vedensäännöstely.
Sähkölaitosten vedenjuoksutukset talvella ovat Rintamaan mielestä liiallisia. Jääkannen alla oleva vesiraja pakenee keväällä kalojen kudun aikaan kutukaislikoista ja -kivikoista. Tänä keväänä kalojen kutu onnistui hienosti, sillä vedenpinta oli kalastolle riittävän korkealla.
Järven rauhoitusalueet, vuoden alusta kesäkuun puoleen väliin, ovat kulkijoille merkattu poijuin sekä kyltein. Rauhoituksella helpotetaan kalojen kutua. Mökkirantojen ruoppaus hävittää tehokkaasti kutualueita sekä kasvamassa olevia kalanpoikasia.
Kirjolohien ja taimenten istuttamisesta Rintamaa luopuisi. Hän käyttäisi ne rahat kutupaikkojen ja poikasalueitten kunnostamiseen, joka olisi hänen mielestään kauaskantoisempaa ja Suomen kalastolle luonnollisempaa toimintaa.
Järvellä ja rannoilla kulkevilta ihmisiltä Rintamaa pyytää pientä säätöä toimintaansa. Roskaamisen jokainen varmasti ymmärtää luonnolle vahingolliseksi. Liikkujien pitäisi huolehtia, etteivät antaisi koiriensa ulostaa järvenjäälle. Myös tupakantumpit aiheuttavat vahinkoa kalastolle. Kirjolohta peratessaan Rintamaa löytää sen vatsasta lähes poikkeuksetta tupakantumpin, kirjolohi kun syö nekin.
Järven rehevöityminen tuntuu loppukesästä saven makuna siiassa. Tuolloin Rintamaa kalastaa siikaa järven itäosissa, joissa makuhaittoja ei esiinny. Vesilahden perukoilla sekä Hulaudessa vesi ei heikkojen virtauksien vuoksi vaihdu. Siksi vesi on Rintamaan mukaan siellä aika vihreää. Sinilevää Pyhäjärvessä ei kuulu esiintyneen niin paljon kuin 10 vuotta sitten.
Vuosi takaperin runsaasti julkisuutta saanutta vieraslaji sammaleläintä on ollut syksyisin kiinnittyneenä pyydyksiin jo toistakymmentä vuotta, siitä ei ole kuulema mitään haittaa.
Merimetso ei vielä pesi Pirkanmaan järvillä. Se tekee kuitenkin muuttomatkoillaan ravintoa sukeltaessaan vahinkoa verkkoon joutuneille kaloille. Merikotkat ja kalasääsket ovat Pyhäjärvellä kalastajien kalakavereita.
– Kalastus on luvanvaraista. Valtion kalastonhoitomaksun lisäksi välinekohtaiset luvat anotaan paikallisilta kalastuskunnilta. Olisi hienoa, jos kalastuskunnat antaisivat mökkiläisten pitää vähintään yhtä katiskaa maksutta, ehdottaa Rintamaa.
Hänen mukaansa oikein käytettynä katiska on kaikkein ekologisin kalastustapa.
– Katiskoilla saataisiin ruokapöytään isoja haukia sekä ahvenia, Rintamaa visioi.
– Jokainen voisi harjoittaa järvessään hoitokalastusta keräämällä pikkuahvenet, sorvat ja särkikalat pois. Näin arvokkaammille kaloille, kuten isoille ahvenille, siialle, kuhalle, järvitaimenelle ja kirjolohelle jäisi enemmän ravintoa kasvaakseen suuriksi. Toinen vaihtoehto olisi istuttaa lisää haukia, jotka huolehtisivat pikkukalojen vähentämisestä, kaavailee Rintamaa.
– Antakaa lapsillenne mato-onget käteen ja pyytäkää yhdessä ruokakalan lisäksi särkikaloja järvestä pois, Pekka Rintamaa kannustaa.
Tanja Meronen
