”Tänä syksynä oli Helsingissä suuri pohjoismainen puutarhanäyttely 17.–25.9. Tämä antoi meidänkin koululle intoa tehdä Helsingin matka. Mukaan pääsivät 5.-, 6.- ja 7.-luokkien oppilaat.
Lähdimme aamulla klo 4.07 pikajunalla. Äiti saattoi minut asemalle, kun oli niin pimeää. Kyllä asemalla oli melua. Junan saavuttua menimme meille varattuun vaunuun. Oli siinä rymyä ja rytinää. Matkalla tytöt yrittivät laulaa, mutta pojat melusivat kauheasti.
Kyllä se matka tuntui pitkältä, kun oli niin pimeä, ettei nähnyt maisemia yhtään. Vihdoin perille saavuttuamme poistuimme vaunusta hyvässä järjestyksessä ja menimme parijonoon.
Ensin menimme torille. siellä saimme hajaantua. Kokoontumispaikkana oli ”Havis Amanda”. Jälleen hyvä parijono ja marssi. Kuljimme mm. presidentin linnan ohi.
Menimme katsomaan joko laiva pian lähtee Korkeasaareen. Oli tunti aikaa, ja niin menimme suurkirkon rappusille syömään eväitämme. Kirkkoa maalattiin ulkoa valkoiseksi. Istuimme siellä sisällä hetken.
Pistäydyimme yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli hienoja ja erikoisia puita ja kasveja.
Marssimme jälleen Eteläsatamaan. Laiva lähtikin jo pian. Laivamatkan hinta oli 10 mk. Korkeasaaressa saimme kulkea vapaasti. Ensin juoksin katsomaan jääkarhuja. Kyllä siellä oli ihmeellisiä eläimiä. Karhunpennuilla oli matala keinu, jossa ne keinuivat.
Apinat olivat mainioita. Leijonaluolassa ehkä hieman pelkäsin.
Aika kului nopeasti, ja niinpä täytyi jättää Korkeasaari.
Ajoimme raitsikalla Messuhallin luo. Siellä oli se näyttely. Siellä oli ihana tuoksu ja mitä erilaisempia puutarhatuotteita.
Seuraava etappi oli stadion. Kyllä siellä 22. kerroksen korkeudelta on mahtavat näkymät. Kävin ylhäällä kaksi kertaa.
Tutustuimme myöskin Eduskuntataloon.
Saimme vapaata klo 21:een saakka. Silloin oli määrä olla asemalla. Menin Seijan kanssa Stockmannin tavarataloon. Pyörivä ovi ja sähköportaat olivat meistä ihmeellisiä. Ostin Lealle pienet ruokailuvälineet.
Olimme aivan sekaisin. Emme tienneet, missä asema on ja niinpä turvauduimme raitsikkaan ja perille asemalle päästiin. Ravintolassa söimme vähän ja ostimme juomaa matkalle.
Tytöt innostuivat lankkauttaan kenkiään ”Kas-Kas”-pojilla. Minulla raukalla kun oli kumitossut jalassani.
Juna lähti klo 22.15. Pian oli vaunussa hiljaista, sillä kaikkia näytti väsyttävän.
Saavuimme tältä hauskalta, mutta väsyttävältä matkalta Lempäälän asemalle noin 1.30 yöllä.”
Opettaja Martti Honka-Hallila oli johtamassa. Olisiko Olavi Laukkanen ollut myös mukana, koska oli 7. luokan opettaja.
Olin matkan aikana kuukautta vaille 13-vuotias, joten kirjoituksessa on paljon turhia sanoja.
Junamatka kesti suuntaansa höyryveturin vetämänä reilut kolme tuntia.
Eila Kruus os. Tuominen
Kouvola
