– Moni äiti ihastuu, kun saa äitienpäivälahjaksi korun tai hajuvettä. Minä sain yhtenä vuonna peräkärryllisen hevosenlantaa, nauraa Hanna Lilius.

– Ja kerran tilasin kymmenen kuutiota multaa itselleni äitienpäivälahjaksi. Se on vähän niin, että mistä kukin tykkää, hän sanoo.

Lahjat kuvaavat hyvin sitä, kuinka paljon Hanna Lilius pitää puutarhanhoidosta ja kasveista. Eikä asiasta ole siinä vaiheessa epäilystäkään, kun käy Vesilahden Narvassa asuvan Liliuksen ja hänen perheensä puutarhaan. Tontti on tiheänä istutuksia, kivireunaisia kukkapenkkejä ja polkuja. Tulppaanit ja lukuisat vuokot pilkistävät penkeistä, ja myöhemmin kesällä monet köynnökset ja perennat tuovat runsautta näkymään.

– Kevät on tärkeä hetki, kun kuolleesta maasta nousee kasvinalkuja. Kasvu hetkauttaa nyt eniten, Lilius sanoo.

Sisällä talossa kasvaa keijunmekkoa, tomaattia ja paprikaa, ja autotallivarastossa loisteputken alla on muun muassa samettikukkaa, päivänsineä, aitoelämänlankaa ja herkkuhyppykurkkua.

– Kaikki paikat ovat kasveja täynnä. Lapsetkin ovat tottuneet pienestä pitäen siihen, että ruokapöydällä saattaa olla ripaus multaa, hän naurahtaa.

Aivan oma lukunsa kasvirunsaudessa ovat pelargonit.

– Minulla on 120 pelargonia, jotka kaikki ovat eri lajikenimellä.

– Tutustuin noin neljä vuotta sitten pelargoniharrastajaan, joka oli aikeissa heittää pelargoninsa kompostiin, mutta kysyi, haluaisiko joku ne. Minä ilmaisin kiinnostukseni ja sain pariakymmentä eri lajiketta. Siitä se hulluus iski, Hanna Lilius kertoo.

– Pelargonit ovat aika kiitollisia, ja ne tulevat minun kanssani toimeen. Jos minulla on stressaantunut olo, menen suoraan terassille ja nypin pelargonien kuolleita lehtiä. Se on minulle hermolepoa, hän pohtii.

Hanna Lilius ja hänen puolisonsa Margus Sokk ostivat talon Narvasta vuonna 2007. Tuolloin kodin takapihalla oli kesantopelto ja kaksi isoa kiveä. Sittemmin multaa, kasveja ja kiviä on siirrelty pihalla mielin määrin.

– Piha on kooltaan noin 1400 neliötä, ja jo vuosia sitten totesimme sen olevan aivan liian pieni.

– Olen yrittänyt vähentää kasveja ja säilyttää vain mieluisimpia, mutta joka vuosi vaan huomaan käyväni tätä samaa pohdintaa, Lilius sanoo.

Puutarhanhoito on toisinaan työlästä. Malttaako Hanna Lilius istua alas ja vain nauttia aikaansaannoksesta?

– Istun alas, mutta sitten sitä aina äkkää jotain tekemistä, hän myöntää.

– Kun aamulla tulee ulos, helposti käy niin, että huomaa päivän menneen pihatöissä. Joskus olen ajatellut, että voisi sitä helpommallakin päästä. Onhan tämä aikamoinen työleiri kasvukauden ajan, mutta tämä on meidän harrastuksemme. Mies tykkää suunnitella ja rakentaa, ja minä haluan rypeä mullassa.

 

Kasvi-intoilua jaetaan somessa – puutarhahullut ovat Facebookissa

Facebookissa on lukuisia puutarharyhmiä, joissa pääsee keskustelemaan ja kysymään neuvoa kasveista.

Myös Hanna Liliuksen puutarha on Facebookissa. Vuohipukin puutarha -nimisellä Facebook-sivulla hän julkaisee ajatuksia ja kuvia puutarhastaan.

Etelä-Pirkanmaan puutarhahullut on Akaan, Urjalan, Valkeakosken, Lempäälän ja Vesilahden alueella toimiva kasvi-intoilijoiden Facebook-ryhmä. Vuonna 2015 perustetun ryhmän yksi  ylläpitäjistä on lempääläinen Susanna Viitasaari, jonka mielestä ryhmässä antoisinta ovat toiset ryhmäläiset.

– Parasta ovat nuo tyypit. Jaettu puutarhahulluuden tila. Heille ei tarvitse selitellä, miksi hamstraa jotain sipuleja enemmän kuin ehtii istuttaa tai jos kaivelee puutarhassa keskellä yötä. Tai tiskipöydät tursuaa multapurkkeja tammikuussa, Viitasaari kuvaa.

– Ryhmän henki on alusta asti ollut jotenkin harvinaisen leppoisa ja hyvä. Sinne on kiva mennä höpöttelemään, saamaan vinkkejä, huhuilemaan hallavaroituksia, arvailemaan kasvien nimiä tai mitä milloinkin. Tai ihan vain lepuuttamaan hermojaan. Ehkä puutarhaharrastus tekee ihmisestä vaan hyvällä tavalla vähän onnellisen.