Ei jäyhää jökötystä. CP-vammainen Tuija Tommila halusi rennot hyvän mielen juhlat laajennetulle perhepiirilleen. Hän järjesti juhlat Lempäälän Kotokampuksen (ent. Ehtookodon) senioriasukkaille ja henkilökunnalle.
Järjestit maanantaina 12. elokuuta juhlat Kotokampuksen väelle. Kerro hieman siitä.
– Täytin tiistaina 60 vuotta. En ole koskaan järjestänyt isoja juhlia, mutta keväällä tällainen asia juolahti mieleen. Halusin isot juhlat, sillä asukkaat ja henkilökunta ovat minulle tärkeitä.
– Kutsu lähti 54 asukkaalle, eikä kukaan heistä tiennyt juhlista etukäteen. Yllätys taisi olla heille mieluisa, sillä olihan kakkukahvitkin tiedossa. Meille kun maistuu kahvi aika lailla.
Juhlien nimenä oli Tuijan Hulivilipäivät. Mistä moinen nimi?
– Se tuli siitä, ettei aina tarvitse olla niin vakavana. Juhlista sai lähteä pois tai tulla kesken, jos halusi. Siellä sai tehdä vaikka kuperkeikan. Juhlat eivät olleet kenenkään oppitunti.
Mitä ohjelmassa oli?
– Oli leikkejä, arvoituksia ja ongintaa. Onginnasta saaliiksi sai mietelauseita. Minulla ja avustajallani Kirsi Radalla oli monta hauskaa hetkeä, kun etsimme sopivia mietelauseita.
– Leikit mietittiin sellaisiksi, että niihin kaikki pystyvät tulemaan mukaan. Täällä on paljon pyörätuolilla ja rollaattorilla kulkevia, mutta halusin, että kaikki pääsevät mukaan. Ei ole kivaa, jos ei oteta mukaan.
– Tarjolla oli pitsaa, tiikerikakkua ja kahvia sekä täytekakku 60 hengelle.
Kauanko olet asunut Kotokampuksella? Millaista tuo aika on ollut?
– Kaksi ja puoli vuotta. Olin kaksi vuotta kuin leijona, kaikki oli olevinaan päin mäntyä, mutta kuluneen puolen vuoden aikana olen huomannut, että täällä on kiva olla.
– Olen tajunnut, kuinka hienosti asiat on järjestetty. Täällä järjestetään paljon esimerkiksi musiikkiesityksiä, ja tarjoilut ovat hyvät, juhannuksena oli makkarat ja lätyt ja kaikki.
– Meitä koitetaan auttaa niin paljon kuin pystytään. Täällä on tunne, että asukkaat ovat tärkeitä, kaikki kaikessa. Niin monilla muilla palvelutaloilla ei ole tätä.
