Jos matkailu kotimaassa ei tunnu kesälomalla riittävältä, tarjoavat Baltian maat yllättävän lähellä olevan vaihtoehdon. Kiersimme toukokuun alussa matkailuautolla kaikki kolme Baltian maata eli Viron, Latvian ja Liettuan yhdellä kertaa. Kymmenen päivää oli lyhyt aika, mutta antoi kuitenkin käsityksen siitä, että nähtävää riittää useammillekin matkoille. Matkan jälkeen voi myös todeta, että ainakin
karavaanarille matkailu on Baltiassa
hyvin samanlaista kuin Suomessa, eli
ensikertalainenkin pärjää.
Muutamia asioita on kuitenkin hyvä muistaa, kun matkalle lähtee.
Aivan ensimmäiseksi kannattaa varmistaa, että eurooppalainen sairaanhoitokortti on hankittuna. Jos ei ole, sen voi tilata verkon kautta Kelasta, ja toimitus kestää noin kaksi viikkoa. Tästä huolimatta muista myös varsinainen matkavakuutus. Jos lähtee matkaan omalla autolla, pitää omasta vakuutusyhtiöstä tilata ns. Green Card, eli kansainvälinen kaavake, jolla voi tarvittaessa osoittaa, että auton vakuutus on voimassa. Toimitus kestää noin viikon. Jos matkaan lähtee kahden tai useamman ajoneuvon ryhmä, kannattaa kaikille hankkia LA-puhelimet eli ”lällärit” ryhmän sisäiseen yhteydenpitoon ajon aikana.
Vaikka matkaan voi lähteä ilman sen tarkempaa reittisuunnitelmaa ja aikataulua, on hyvästä ennakkovalmistautumisesta kuitenkin selvää hyötyä. Koska me pääsimme matkaan kokeneempien karavaanareiden ryhmässä, olimme tehneet reittisuunnitelman yhdessä toisten kokemusten pohjalta. Suunnitelma lähti liikkeelle siitä, että joka päivä ei siirryttäisi paikasta toiseen, ja että ajopäivät eivät olisi liian rankkoja. Meillä päivittäiset ajomatkat olivat 100–330 kilometriä ja vielä niin, että pidemmät matkat sijoittuivat matkan loppupuolelle, kun ajorutiinia oli enemmän. Reittien suunnittelu on nykyään varsin helppoa käyttämällä Googlen karttapalvelua ja hankkimalla kohdetietoja netistä. Ennakkosuunnittelu on mukava osa matkaa.
Reitti suunniteltiin siten, että se kulkisi tiettyjen nähtävyyksien kautta ja niin, että kaikki yöpymiset tulisivat vartioiduille leirintäalueille. Meillä matkan pääkohde oli Eesti Karavanin järjestämät kansainväliset treffit Liettuassa lomakeskus Harmony Parkissa. Varsinainen tapahtuma sijoittui upealle ratsastusstadionille, ja sen ympärille kerääntyi lähes 300 matkailuautoa ja noin 700 henkeä kahdeksasta maasta. Suomesta tulleita matkailuautoja oli paikalla parisenkymmentä. Varsinkin meidän ryhmämme, ”Baltian Kahlaajat”, erottui vihreissä paidoissaan muun joukon keskellä. Helle oli yllättänyt myös Baltian poikkeuksellisen aikaisin, ja saimme nauttia kolme päivää hyvästä ohjelmasta upean kesäsään vallitessa
vehreän luonnon keskellä.
Varasimme kaikki yöpymiset leirintäalueilla ennakkoon. Toukokuussa se oli tärkeää siksi, koska kaikki alueet eivät olleet vielä varsinaisesti auki, vaikka päästivätkin meidät sisään varauksen pohjalta. Pahimpaan loma-aikaan ennakkovaraus on tärkeää, koska monet alueet ovat varsin pieniä ja paikat voivat olla täynnä.
Ensimmäisenä iltana ajoimme Pärnuun, jossa kohteemme oli suomalaisten suosima Konse Motel&Camping. Täällä viettäisimme myös paluumatkan viimeisen yön. Heti alkumatkasta totesimme, että rannikkoa pitkin koko Baltian läpi kulkeva Via Baltica -tie on hyväkuntoinen ja selkeä ajettava. Kova rekkaralli ja lujaa ajavat bussit tosin yllättivät. Väylä on pääosin kaksikaistaista, vain suurten kaupunkien lähistöllä on moottoriteitä. Heti kun lähdimme sisämaahan, asfalttitietkin olivat paikoitellen järkyttävässä kunnossa: kirjaimellisesti paikka paikan päällä ja vielä pahempaakin. Rauhallisella ajolla niilläkin kuitenkin pärjää. Toisaalta sisämaassakin voi olla hyväkuntoisia teitä ja joka tapauksessa maisemat ovat kauniit.
Valtioiden rajojen ylittäminen on nykyään helppoa. Rajoilla ei tavallisten autojen tarvitse pysähtyä lainkaan, eikä rajoja huomaisi, ellei olisi maiden nimitauluja ja vanhoja tulli- ja muita rakennuksia, jotka on ilmeisesti säilytetty historiallisista syistä. Seuraavan yön vietimme Latvian sisämaassa Cesis-nimisen kaupungin Zagarkalns-leirintäalueella ja viimeisen yön ennen Harmony Parkia Liettuan puolella Anyksciain kaupungin City-campingissä. Molemmat paikat oli varattu ennakkoon ja oikeastaan avattiin meitä varten. Matkalla tutustuimme Latvian Ligatnessa Neuvostoliiton aikaiseen salaiseen bunkkeriin ja luontoeläinpuistoon ja Anyksciaissa kävimme Treetop Walking -näköalapuistossa. Bunkkeri on yhdeksän metriä maan alla ja sen yläpuolella on Neuvosto-Liettuan johtajille
rakennettu kuntoutuslaitos, joka on nykyään vapaasti auki. Paikka oli todella näkemisen
arvoinen.
Koko matka tehtiin yllättävän hellejakson vallitessa. Hellettä oli niin Suomessa kuin koko Baltiassakin. Suomesta lähtiessä ei vielä puissa ollut lehtiä, mutta Puolan rajalle tullessa luonto oli jo täydessä kukassa. Koko matkan teitä olivat reunustaneet kirkkaan keltaiset rypsi- tai rapsipellot. Toimiva ilmastointi oli tarpeen koko matkan ajan.
Harmony Parkin treffeiltä matkamme jatkui etelään lähelle Puolan rajaa kauniiseen kylpyläkaupunkiin Druskininkaihin. Ennen kaupunkiin ajoa poikkesimme vaikuttavassa Gruto Parkas -patsaspuistossa, johon on kerätty suuri määrä entisten Neuvostotasavaltojen Lenin- ja muita patsaita. Druskininkaissa olisi ollut nähtävää ja koettavaa vaikka viikoksi ja kaupunki oli ehkä koko matkan suurin yllätys.
Druskininkaista alkoi paluumatkamme ja ensimmäiseksi suuntasimme kohti Kaunasia. Kaunasin pieneltä ja siistiltä City Campingiltä pääsi helposti johdinautolla vanhaan kaupunkiin, joka on myös näkemisen arvoinen.
Meidän toiveestamme ryhmämme päätti ajaa seuraavana päivänä Siauliain kautta ja käydä kuuluisalla Ristikukkulalla. Tämä paikka oli todella ajatuksia herättävä. Sitä voi suositella ainakin kaikille ensikertalaisille, ja aikaisemminkin käyneet sanoivat paikan aina muuttuvan.
Riikan City-camping oli todellinen keskustan takapiha-alue, mutta palveluiltaan sekin ajoi asiansa ja oli hyvien yhteyksien varrella. Riikan joukkoliikenteessä kiinnitti huomiota se, että eriväriset ratikat, johdinautot ja tavalliset bussit kulkivat sulassa sovussa. Tervetuloa Tamperelaiset ottamaan oppia.
Ensikertalaisetkin pärjäävät ainakin Baltiassa hyvin. Hyvä valmistautuminen ja kokeneet matkakumppanit auttavat tietenkin paljon. LA-puhelimet ovat suorastaan välttämättömät, jos autoja on edes kaksi. Viron puolella pärjää lähes suomen kielellä, mutta Latviassa ja Liettuassa ei juuri osata edes englantia. Useammassakin paikassa tosin opimme, että myyjät ainakin liikkeissä olivat hyvin ystävällisiä ja yrittivät saada jopa toisilta asiakkailta apua englannin kieleen. Koska matkareittimme oli melko pitkä, noin 1 700 kilometriä, ja aikaa kuitenkin vain 10 päivää, oli tahti aika tiukka. Kansainväliset treffit veivät matkasta lähes kolme päivää, mutta olivat sen arvoiset. Nähtävää Baltiassa riittää useampaankin matkaan.
Jorma Lehtinen
