Juhannus on ikivanha juhla. Sitä ovat viettäneet tiettävästi jo esi-isämme, jotka juhlistivat säänjumala Ukkoa sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Osa näistä perinteistä ja taioista on mukanamme yhä tänäkin päivänä.
Juhannuksena on ennen myös tarkkailtu säitä. Juhannuksen säästä vanha kansa on muun muassa sanonut, että juhannukseen päättyy pikkukesä ja sitä seuraa isokesä. Jos pikkukesä on ollut sateinen, tulee isosta kesästä poutainen, ja päinvastoin.
Juhannus ei ole aina ollut samalla paikalla. Sen paikkaa muutettiin vuonna 1955 työmarkkinajärjestöjen aloitteesta ja siitä lähtien juhannus on ollut 20. ja 26. päivän väliin sattuvana lauantaina.
Sitä ennen juhannus oli ollut vuodesta 1316 lähtien kiinteällä paikalla, 24. kesäkuuta. Se juhlisti Johannes Kastajan syntymää.
Torstaina autoletkat täyttävät jälleen maantiet, kun on suomalaisten vuosittaisen joukkovaelluksen aika. Valtaosa suomalaisista siirtyy hyvissä ajoin ennen juhannusaattoa luonnon helmaan.
Vuosi toisensa jälkeen muun muassa liikenteen turvallisuusvirasto ja Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto muistuttavat ylinopeuden, helteen, humalan ja huolimattomuuden aiheuttamista vaaroista vesiliikenteessä ja maanteillä. Juhannuksena hukkuu keskimäärin kuusi ihmistä.
Aika pienellä viitseliäisyydellä vältyttäisiin monelta isolta ongelmalta.
Juhannus on kuitenkin myös suomalaisuutta parhaimmillaan: veden ääressä oleskelua, maaseutua, hyviä ystäviä ja kiireetöntä yhdessäoloa.
Nautitaan siitä!
