Lempäälään valmistuneen työ- ja elinkeinoministeriön tukeman Lempäälän energiayhteisön lupa-anomus on saanut tyrmäyksen Energiavirastolta.
Marjamäkeen valmistunut omavarainen, älykäs energiajärjestelmä vastaa alueen energian saannista. Alueen yritykset voivat liittyä energiajärjestelmään, jossa energiaa tuotetaan aurinkopaneeleilla, kaasumoottoreilla ja polttokennoilla. Energiayhteisö haki Energiavirastolta lupaa suljetulle jakeluverkolle.
Lempäälän energiayhteisö on työ- ja elinkeinoministeriön kärkihanke, joka sai 2017 ministeriöltä tukea 4,7 miljoonaa euroa. Ministeriö näki, että Lempäälän kärkihanke voidaan monistaa ja siten edistää paikallista energiantuotantoa.
Hanke on myös Euroopan unionin sähködirektiivin mukainen energiayhteisö, joka avaa tietä kohti uusia energiaratkaisuja ja tukee matkaa kohti hiilineutraalia tulevaisuutta.
Miten on siis mahdollista, että Energiavirasto tyrmää hankkeen? Eikö tieto kulje virastojen ja ministeriöiden välillä? Eikö Energiavirasto tunne EU:n sähködirektiiviä? Kenen asialla Energiavirasto on?
Jonkun mieleen saattaa tulla sellainen vaihtoehto, että kansainvälisten sijoittajien omistamat sähköyhtiöt ovat kampanneet hankkeen, jonka ne näkevät pidemmällä ajanjaksolla tulevan syömään heidän markkinaansa. Ainakin näillä sähkönsiirron monopoleilla on rahaa panna lakihenkilöitä heittämään kapuloita etujensa vastaisiksi kokemiensa hankkeiden rattaisiin.
Toivottavasti näin ei ole. Virastossa voi tietenkin aina mennä pilkkujen ja pykälien taakse piiloon. Energiaviraston luulisi ykkösenä kannattavan markkinoiden uudistumista ja monipuolistumista sekä hiilineutraaliuden edistämistä. Nyt se onkin kehityksen jarru.
