Kuntaorganisaatio on kuntalaisia varten. Siksi on varsin luontevaa, että kunta hyödyntää palveluidensa tuottamisessa kuntalaisia, tai oikeammin tarjoaa kuntalaisille mahdollisuudet toimia aktiivisesti omilla paikkakunnillaan. Kunnan ja kolmannen sektorin, eli järjestöjen, yhdistysten tai urheiluseurojen välinen työ on paitsi kustannustehokasta, myös aitoa yhteisöllisyyttä kehittävää.
Kunnalla on resursseja, joita ei monellakaan vapaaehtoisvoimin toimivalla organisaatiolla ole. Useimmiten nämä resurssit ovat infrastruktuuria, kuten urheilukenttiä, kokoustiloja, rantasaunoja tai pururatoja. Sen sijaan kunnilla ei ole henkilöstöresurssia, jota näiden tilojen hyödyntämiseen tarvitaan etenkin virka-ajan ulkopuolella.
Lempäälän Kyllä-sopimukset ovat hyvä esimerkki kannattavasta yhteistyöstä järjestötoimijoiden kanssa. Kunnalla on rantasaunat ja hoitamaton frisbeegolfkenttä. Uusilla yhteistyösopimuksilla talviuintipaikat saadaan tehokkaampaan käyttöön ja frisbeegolfkenttä kunnostettua – kaikkien kuntalaisten käyttöön. Vesilahdessa on vastaavanlaista toimintaa esimerkiksi latuverkoston ylläpidossa. Viranhaltijatyönä ei kunnilta löydy saunamajureita, ladunavaajia tai ratamestareita.
Kun harrastajat saavat itse toimia lempilajinsa parissa, yhdistyvät talkoohenki ja lajiosaaminen parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteistyö ei rajoitu vain liikuntapaikkoihin. Samanlaista toimintaa on myös kulttuuri- ja sosiaalipuolella. Kulttuuriyhdistysten ja vertaisohjaajien tuottama hyvä on äärimmäisen arvokasta.
Kunnalla on omat velvoitteensa, jotka sen on hoidettava lakisääteisestikin itse tai ostopalveluna, sekä yhteistyösopimuksin. Yli lakisääteisten palveluiden menevät palvelut toteutuvat parhaimmillaan juuri tällaisen kolmannen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön kanssa. Kunnan rooli mahdollistajana lisää kuntalaisten omaa aktiivisuutta toteuttaa itseään. Se jos joku kylvää yhteisöllisyyden kaivatun siemenen.
