Musiikki tärkeää, mutta ystävät tärkeämpiä

Matti Nykänen, Kurki-festivaalien kaikkien aikojen kolmanneksi toivotuin esiintyjä.

Aiemmista vuosista yhdellä päivällä kutistunut Kurki-festivaali juhlittiin live-musiikin voimin Tapolan aukiolla viime viikonloppuna. Kaikki kesätapahtumat ovat tänä kesänä olleet säiden armoilla ja kärsineet kosteudesta, mutta Kurjen sulkapeite säilyi kuivana kuin ihmeen kaupalla.

Lastentapahtumalla käynnistynyt festivaali tanssitti torstaina perheen pienimpiä Mimin ja Kukun tahdissa. Utun talli oli tuonut paikalle eläimiä rapsuteltavaksi ja Kädentaitajien puodissa maalattiin kasvomaalauksia. Pomppulinnassa sai hyppiä hien pintaan, jos vilu alkoi hiipiä varpaisiin.

Pienten jälkeen pomppivat aikuiset. Perjantain kattauksen kohokohtia olivat Waltari ja illan pääesiintyjä Aikakone. Waltari tarjoili vesilahtelaisyleisölle Kärtsy Hatakan johdolla huikean keikan. Monipuolinen biisilista takasi jokaiselle jotakin. Soitossa oli niin hittejä 90-luvulta kuin uudempaa tuotantoa.

Kurkiyleisö ja Nykäsen Matti ne yhteen soppii.

Hatakan karisma ja ammattitaito loistivat varmasti Lempäälään asti.

Aikakoneen hittikimara siivitti illan lopuksi juhlakansan moniääniseen yhteislauluun. Bändi luotti tuttuihin viisuihin tarjoillen vain muutaman maistiaisen tulevalta levyltä.

Yksi lauantain odotetuimmista esiintyjistä oli Kimmo Blom. Hänen ja Ari Koivusen upeat äänet juoksuttivat kylmiä väreitä pitkin kuulijan selkäpiitä.

Toijalasta saapunut Heidi Juntunen ja espoolainen Jaana Teräslahti matkasivat Kurki-festivaaleille kuuntelemaan nimenomaan Koivusta.

– Hintelä tyyppi, mutta vahva ääni, luonnehtivat naiset laulajaa ja kehuivat keikan olleen täydellinen.

Illan kokeneimpiin esintyjiin kuulunut Jore Marjaranta taas sai sukat pyörimään yhden jos toisenkin jalassa. Miten pelko lähtee ja Haaveet kaatuu kajahtivat komeasti elokuisessa illassa.

Leena Salokangas, Ilpo Vähä-Ruohola ja Anne-Kristiina Puhakainen saapuivat Kurki-festivaaleille tapaamaan ystäviä.

Hyvä musiikki on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on tavata tuttuja. Leena Salokangas ja Ilpo Vähä-Ruohola eivät saapuneet katsomaan ketään tiettyä artistia vaan ystäviä. Pariskunnan lisäksi monesta muustakin suusta kuului arvostus järjestäjien työtä kohtaan.

– Tulin pelkästään siksi, että tällainen järjestetään. Arvostan ihmisiä jotka tekevät, totesi Anne-Kristiina Puhakainen.

Ehkä Matti otti, ehkä ei

Nykäsen Matti on kuin Big Brother ja Seiska. Big Brotheria ei omien sanojensa mukaan kukaan katso. Kukaan ei myöskään tunnusta tilaavansa ja lukevansa Seiskaa. Silti tosi-tv-tähtien toilailut ja julkkisten uusimmat käänteet ovat kaikkien tiedossa ja Seiska keikkuu tilatuimpien aikakauslehtien kärkitilalla.

Kurki-festivaaleille juuri kukaan ei ollut tullut katsomaan Mattia. Uskokoon ken tahtoo. Illan pääesiintyjän keikkakunnon arvailu oli puheenaiheena pitkin iltaa. Jopa juontaja Pertti Salovaara heitti alkuillasta huulena, että keikka on peruttu liiallisen humalatilan vuoksi.

Lavalle mäkilegenda kuitenkin nousi. Avausbiisinä kuultiin Markku Aron tunnetuksi tekemä ja maitorauhasille omistettu Jestas sentään. Nykäsen puhemiehenä keikan aikana toimi kitaristi Jussi Niemi, joka hoiti suurimman osan välispiikeistä.

– Matin elämässä on tapahtunut enemmän kuin keskikokoisen kirkonkylän ihmisille yhteensä, Niemi totesi.

Vaikka kuunteli ja katseli koko keikan, ei Nykäsen laulutaidoista pysty sanomaan juuri mitään. Soitto ja taustalaulu kuuluivat kyllä, mutta itse artistin anti jäi vähäiseksi. Laulajana mies itseään elättää, mutta yleisölle taitaa olla yhdentekevää mitä hän lavalla tekee.

Kurki-festivaalit juhlittiin hyvässä hengessä ja ilon kautta.

Nykäsen kappaleet keskittyvät hänen kuolemattomiin lausahduksiinsa. Erityisesti Ehkä otin, ehkä en löysi kohdeyleisönsä Vesilahdesta. Vaikka kappaleita ei juuri radiosoitossa kuule, ovat lentävät lauseet tuttuja ja kohtuullisen tarttuvalla melodialla niitä on helppo laulaa mukana.

Kyllä tästä puhutaan kylillä vielä pitkään.