Lajittelu käynnissä. Käytetyt vaatteetkin löytävät kodin. Kuva: Katariina Rannaste
– Ensi vuonna vuokraan pakettiauton, sillä henkilöauto ei tahdo riittää lahjoitusten viemiseen, päivittelee Emma Lehtonen lukuisten pussien edessä.
Lehtonen ja Paula-Maija Sahrman organisoivat vähävaraisille lempääläisille jouluapua. He välittävät Annetaan ja Otetaan vastaan Jouluapua Lempäälä -nimisessä Facebook-ryhmässä avunpyyntöjä, ottavat lahjoituksia vastaan ja toimittavat ne tarvitseville.
Kolmisen vuotta sitten perustetussa ryhmässä on liki 700 jäsentä.
Ryhmän välityksellä tänä jouluna apua saa 21 lempääläisperhettä sekä seitsemän yksikköä vanhus- ja vammaispalveluista, kotisairaanhoidosta ja geriatrisesta hoidosta.
Ideana ryhmässä on, että apua tarvitsevat henkilöt ottavat yhteyttä ylläpitäjiin, jotka puolestaan listaavat perheiden tarpeita sivulle. Perheet ovat numeroituina, ettei avunsaajia tunnistettaisi.
– Pyyntöjä tulee suoraan apua tarvitsevilta, mutta myös heidän tuttaviensa tai naapuriensa kautta. Apua tarvitsevia olisi varmasti enemmänkin, mutta kaikki eivät rohkene pyytää sitä, Emma Lehtonen sanoo.
– Kynnys kertoa omasta tilanteesta on korkealla, ja jotkut ovat hyvin yksin asian kanssa, hän arvioi.
Emma Lehtosen koti on toiminut välivarastona, ja Paula-Maija Sahrmanin kodissa lahjoituksia on toinen satsi. – Pakettiautoa tarvitsisimme lainaksi, Lehtonen vinkkaa. Kuva: Emma Lehtonen
Lahjoitusten antajat puolestaan valitsevat listasta kohdeperheen, ilmoittavat siitä ylläpidolle ja hankkivat lahjan. Sahrman ja Lehtonen vastaanottivat lahjoituksia Kuljun K-marketilla 15. joulukuuta ja toinen keräys on 22. joulukuuta.
Paljon tavaraa tulee myös kohdistamattomana kenellekään tietylle perheelle. Silloin Paula-Maija Sahrman ja Emma Lehtonen lajittelevat niitä kaikkien perheiden kesken.
– Kaikki tavarat menevät johonkin osoitteeseen. Emme ole juuri rajanneet, mitä lahjoituksen on oltava. Lahjoitus voi olla vaikka vain kahvipaketti ja makaronipussi. Kyllä niille koti löydetään, Sahrman painottaa.
Rahaa ryhmässä ei oteta vastaan, mutta lahjakortteja, ruokaa ja vaatteita sen edestä.
– Avunpyynnöissä ensisijaisena toiveena on ruoka. Mitään herkkuja ei haluta, vaan eniten pulaa on peruselintarvikkeista. Sitten toivotaan mahdollisesti lapsille joitain pieniä lahjoja. Vanhemmat asettavat itsensä yleensä taka-alalle, Emma Lehtonen sanoo.
– Kukaan ei ole kieltäytynyt käytetyistä vaatteistakaan.
Pyynnöt ovat Paula-Maija Sahrmanille ja Emma Lehtoselle pysäyttäviä. Erään tytön toive oli saada puuvärit ja piirustuslehtiö, toinen puolestaan halusi villasukat.
– Jokainen yhteydenotto liikuttaa, sillä ihmisillä on taloudellisesti niin tiukkaa. Ahdistus paistaa viesteistä läpi. Nyky-Suomessa ei pitäisi olla tällaista, Lehtonen paheksuu.
– Kun otamme avunpyytäjiin yhteyttä, moni kokee jo sen helpotuksena.
Ryhmässä apua annetaan Lempäälässä asuville, mutta Sahrman ja Lehtonen saavat avunpyyntöjä paljon myös Valkeakoskelta, Akaasta ja Tampereelta. Siksi he haastavat naapurikuntalaisia hyväntekoon.
– Olemme valitettavasti joutuneet kieltäytymään joistakin pyynnöistä, kun emme ole olleet varmoja, meneekö apu oikeaan tarpeeseen tai henkilö asuu toisella paikkakunnalla. Siksi haastamme perustamaan vastaavia ryhmiä naapurikuntiin.
– Joudumme olemaan raadollisia, mutta meidän on pakko laittaa rajat johonkin. Haluamme kohdistaa avun oman kylän asukkaisiin. Kyse on resursseistakin, kun meitä on vain kaksi. Organisointi vie aikaa, ja käymme kuitenkin töissäkin, Lehtonen perustelee.
Kaksikko haastaa myös työ- ja harrastusporukoita osallistumaan enemmän hyväntekeväisyyskeräyksiin. Viiden euron panoksella 30-henkinen porukka saa hankittua tuntuvan lahjakortin.
Emma Lehtonen (vas.) ja Paula-Maija Sahrman välittävät jouluapua vähävaraisille. – Ihmiset eivät kehtaa ottaa yhteyttä, jos elämäntilanne on radikaalisti ja nopeasti muuttunut, mutta avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, Emma Lehtonen sanoo.
Paula-Maija Sahrman ja Emma Lehtonen toimittavat lahjoitukset sunnuntaina 22. joulukuuta avuntarvitsijoille, ja kierros on tarkkaan etukäteen suunniteltu. Kaksikko haluaa hoitaa lahjojen toimituksen itse, vaikka moni ryhmäläinen olisi valmis hyppäämään kuskin paikalle.
– Haluamme pitää avustettavien henkilöllisyydet vain meidän kahden tietona. He ovat luottaneet meihin lähestymällä meitä, joten emme voi lähettää muita kierrokselle. Koen sen luottamuksen pettämisenä, Sahrman sanoo.
– Viime vuonna, kun kierroksen sai tehtyä, takki oli aivan tyhjä, mutta se fiilis oli jotain sanoinkuvaamatonta. Jokaisen pitäisi kokea se antamisen ilo ja kiitollisuuden määrä, Emma Lehtonen sanoo.
– Tunne on molemminpuolinen. Eikä siitä aina kuivin silmin selviä. Minulle eräskin henkilö parahti, että voiko olla olemassa näin paljon hyvää, Paula-Maija Sahrman sanoo.
Emma Lehtonen kertoo olevansa jouluihminen, mutta tänä vuonna askartelija ei ole tehnyt yhtään joulukorttia. Jouluapu on mennyt korttien edelle.
– Aina ei tule ajatelleeksi, kuinka huonosti asiat toisilla voivat olla. Kaikilla asiat eivät ole hyvin, eivätkä syyt siihen ole yksiselitteisiä, Lehtonen muistuttaa.
Sahrmanille avustaminen on parasta joulussa.
– Minulla ei ole perinteistä joulua; ei joulukuusta tai -ruokia, kynttilöitä tai koristeita. Mutta tämä on minun jouluni. Tämä tuo joulun.
Aivan mahtavaa, osallistuin avunantoon itsekin. Hyvä, että on juuri oman kunnan vähävaraisia avustava ryhmä.