Ihminen on kekseliäs

Päivän lehtiä lukiessa sieltä nousee esiin niin monta harmillista asiaa, että vähemmästäkin saattaa tulla ahdistava olo. Kun elämässä on vuosikymmenet saatu elää turvallisissa oloissa ei ole ihme, että paineensietokyky alkaa koetella meitä. Sana paineensietokyky avautuu ehkä paremmin kun muuttaa sen sanaksi vaikeudet.

Vaikeuksia on ihmisen itsensä aikaansaamina sekä ulkopuolelta tulleina, joihin ei voi vaikuttaa. Silloin tällöin kuulee sanottavan, miten vielä nykyaikana on mahdollista tapahtua sodan raakuuksien tapaisia asioita. Tämän ajattelun taustalla on toive ihmisen kehittymisestä. Tämän ajattelun mukaisesti ihmisestä tulee parempi ellei suorastaan hyvä, kun hän saa tietoa enemmän ja kehittyy aina vaan paremmaksi. Kummallisesti optimistinen ihmiskäsitys etsii tilaa.

Tämä ajattelu ei kuitenkaan ole totuudenmukainen. Ihminen on paha pohjimmaltaan. Tämä on selitys siihen, miksi maailmassa tapahtuu niin paljon elämää rikkovaa ja haavoittavaa. Tapahtuu sitä, mitä emme haluaisi, mutta jonka keskellä meidän on elettävä.

Lohdullista on, että ihminen on kekseliäs olento. Kaikenlaisissa olosuhteissa on pakko löytää toimivia ja elämää helpottavia ratkaisuja. Uudet haasteet auttavat selviytymään päivästä toiseen.

Arjen keskellä on tärkeää, mikä on meidän henkinen kestokykymme. Onko meillä lujuutta, rehellisyyttä, omien etujemme siirtämistä syrjään, lähimmäisen tuskan huomaamista. Voimmeko unohtaa saavutetut edut hetkeksi, jos elämä niin vaatii. Sanalla sanoen, onko meillä henkisiä voimavaroja, jotka kantavat vaikeissa olosuhteissa. Elämän murroskohdissa ihmisten elämää muisteltaessa on havaittu niiden ihmisten kestäneen parhaiten, jotka suostuivat myöntämään omien voimiensa rajallisuuden ja turvasivat ikiaikojen Jumalaan.

Mirja Miettinen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?