Lempäälän–Vesilahden Sanomissa on ollut useita kunnallispoliittisesti erikoisia kannanottoja. Keskustapuolueen Lempäälän edustajien kirjoituksessa 21.1. niitä oli monia. Otan pari esimerkkiä. Keskusta toteaa, että viime kauden viimeisessä valtuuston kokouksessa joulukuussa silloisen kokoomuksen varavaltuutetun Tuomo Mäkelän kokouspalkkioiden korotusta vastustanut esitys oli niin vaativa kuntataloudellinen ratkaisu, että sitä olisi pitänyt saada pohtia pitempään.
Kuntataloudellisesti asia ei ollut mitenkään merkittävä. Kysymys oli kymppitonneista, kun Lempäälän yli 120 miljoonan menoissa taloudellisesti vaativat asiat ovat pikemminkin miljoonaluokassa tai ainakin lähellä sitä. Talouden sijaan kysymys oli merkittävästä esimerkin näyttämisestä kuntatalouden kuntoon panemiseksi. Siihen ei luulisi paljon harkinta-aikaa tarvittavan. Toisessa vaakakupissa oli hyvän esimerkin näyttäminen ja toisessa kai lähinnä henkilökohtainen ahneus.
Samassa kirjoituksessa keskusta toteaa, että kuntavaalien jälkeisessä paikkajaossa kokoomus sai juuri sen, mikä sille suhteellisesti kuului. Näin ei tapahtunut. Kokoomuksen vaalitulos Lempäälässä oli kaksijakoinen. Se toki menetti kaksi paikkaa valtuustossa, mutta oli kuitenkin selvästi suurin puolue. Kokoomuksen paikkamenetys näkyi kunnanhallituksen ja lautakuntien neljän paikan putoamisena kolmeen ja se oli aivan vaalituloksen mukaista.
Sen sijaan puheenjohtajuuksien jaossa kuntalaisten äänestämää vaalitulosta ei noudatettu. Lempäälässä on aikaisemmin kunnioitettu yleistä tapaa, jonka mukaan suurin puolue saa valita ensin haluamansa puheenjohtajuuden ja sitten seuraavaksi suurin.
Nyt tällaisesta käytännöstä ei ollut puhettakaan, eikä ryhmä 27:n taholta vaikuttanut olevan kysymys neuvotteluista, vaan sanelusta. Lautakuntien puheenjohtajuuksien määrän tai laadun pieni pudotus kokoomuksella olisi ollut vaalituloksella perusteltavissa, ei nyt sanellun suuruinen. Lempäälässä ympäristöjaoston puheenjohtajuuden toteaminen hyväksi on lähinnä vitsi kaikille, jotka kunnallispolitiikkaa vähänkin tuntevat.
Valitettavasti tällaisella kuntavaalien jälkeisellä teknisellä vaaliliitolla on mahdollista muuttaa kuntalaisten äänestämää vaalitulosta. Kuntalaisilla ei ole siihen enää mitään sanomista, ennen kuin seuraavissa vaaleissa neljän vuoden kuluttua. Lempäälässä olisi pitänyt kunnioittaa vaalitulosta, kuten Tampereen sosiaalidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi valtuustopuheenvuorossaan (Aamulehti 22.1.) Tampereen tavasta totesi: ”… johtoajatuksena oli, että vaalin tulosta kunnioitetaan. Kokoomus oli vaaleissa suurin puolue. Ei valtaan pidä pyrkiä hinnalla millä tahansa.” Todettakoon, että Tampereellakin kokoomus menetti ja demarit jopa lisäsi paikkalukuaan valtuustossa.
Lempäälän–Vesilahden Sanomiin 28.1. haastateltu kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuula Petäkoski-Hult (sd) sanoi, että Suomi ja Lempäälä pysyvät itsenäisinä. Hyviä tavoitteita molemmat, mutta rinnastus on erikoinen. Suomen itsenäisyyden puolustamiseksi pitää kansalaisten olla valmiita tarvittaessa pudottamaan hyvinvointiaan merkittävästi. Kunnan itsenäisyyttä ratkaistaessa pitää kuntalaisten hyvinvoinnin parantamisen olla ensi sijaista. Siksi onkin hyvä, että marraskuussa kunnanhallitus ja -valtuusto yksimielisesti hyväksyivät puolueettomaan selvitystyöhön osallistumisen. Sen tulosten selvittyä on mahdollista tehdä ratkaisuja asiapohjalta.
Raimo Sirén
kunnallisneuvos
Lempäälä
Näin kunnan hallinnon ulkopuolisena ja tavallisena kuntalaisena tulee mieleen se, että johtuiko suhtautuminen kokoomukseen ja muodostuneeseen yhteisrintamaan kokoomuksen politiikasta hallituksessa. Kokoomusministerien johdolla ajetaan suuria keskuskuntia suosivalla linjalla kuntauudistusta. Vaikka paikalliset kokoomusehdokkaat vakuuttivat puolustavansa kunnan itsenäisyyttä, herää kuitenkin pieni pelko siitä miten loppupeleissä käy.
Jos palveluiden tasosta on kyse on syytä muistaa, että lempääläläiset pärjäsivät äskeisessä mieipidekyselyssä paljon Tamperetta paremmin. Ei ole odotettavissa niiden paranemista, jos vaikka seurataan mitä Kouvolassa ja Salossa tapahtuu !
Konsulttiselvityksiin suhtaudun melkoisella varauksella, koska niissä yleensä toimeksiantaja (tässä valtio) ja maksaja sanelee suuntaviivat. Haluaisin nähdä sellaisen selvityksen, joka kääntyy toimeksiantajan mielipidettä vastaan voimakkaasti !
Sote-uudistuksesta olen sitä mietä, että terveydenhuolto tulisi järjestää Suomessa aluekohtaisesti ei kuntakohtaisesti. Suomi on ainoa EU maa, jossa terveydenhuollon järjestäjänä on kunta. Kaikissa muissa Pohjoismaissa se on alue (Tanskassa Region, Ruotsissa lansting). Lähtökohtana voisi täällä olla Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (ei ainoastaan Tampereen kaupunkiseutu). Tällaista mallia myös THL ja asiantuntijat näyttäisivät tukevan. Tällöin hävitettäisiin keinotekoinen raja perus- ja erikoisterveydehuollon välillä. Myös lääkärien saatavuutta terveyskeskuksiin voitaisiin parantaa, kun olisi enemmän heillä kollegiaalista tukea.
Mitä sillä on väliä, mitä muissa Pohjoismaissa tehdään? Palvelut karkaa läheltä jos mennään seututasolle. Kyllä Lempäälän kaltainen kunta pystyy hyvin hoitamaan oman tonttinsa. Niin kuin taannoisessa uutisessa sanottiin:
“Kysymykseen, miten Lempäälän kunta aikoo tulevaisuudessa toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen esitettyjen linjausten mukaisesti, Lempäälän kunta vastaa lisäksi, että Lempäälä ei näe mitään etuja kuulumisesta 50 000–100 000 asukkaan sote-alueisiin:
– Se johtaisi kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutason, muun muassa lähipalvelujen heikkenemiseen ja kustannusten kasvuun.”
http://lvs.fi/2013/02/06/lempaala-ei-nae-mielta-palvelurakenneuudistuksessa/
En ajattele asiaa nyt pelkästään Lempäälän näkökulmasta. Ei ole sattuma, että kaikkialla muualla Euroopassa terveydenhuollon järjestäjänä on jokin muu taho kuin kunta. Kyllä erikoisairaanhoidon mukaanotto edellyttää vähintään 200000-400000 väestöpohjaa. Eli järjestävät tahot ovat laajempia tai sitten on vakuutuspohainen järjestelmä kuten esim. Saksssa, tai valtio, kuten Englannissa ja Norjassa.
On vaan niin, ettei juuri kukaan terveysalan asiantuntijoista usko siihen, että kuntataso (lukuunottamatta yli 200000 asukkaan kuntia) pysty hoitamaan sekä erikois että perusterveydenhuoltoa yhdessä. Tätä mieltä on mm. OECD:n raportit. Tällä menolla perusterveydenhuolto näivettyy kunnissa. Lääkärit ovat karkaamassa työterveyshuoltoon, sairaaloihin ja yksityisiin yrityksiin (+50%) 2000-luvulla samaan aikaan kun kuntien on vaikeus saada lääkäreitä. Parhaiten tässä pärjäävät suurten kaupunkien lähikunnat kuten Lempäälä.
Suomi saa jatkuvasti huomautuksia OECD:ltä terveydenhuollon epätasa.arvosta, vaikka OECD ei tunnetusti ole niitä kovimpia tasa-arvon puolestapuhujia. Meillä on kahden kerroksen väkeä. On rälssiväki (noin 2 miljoonaa), jolla on työterveyshuolto yleensä yksityisen yrityksen toimesta Kelan ja valtion tukemana. Ja sitten muu väki, jonka tulee pärjätä heikkenevän julkisen sektorin avulla. Suomen terveydenhuollossa Kela:n tukea saavat eniten varakkaat ihmiset, vaikka pitäisi kai olla päinvastoin.