Keskiviikkona 9.11. on Vesilahden kirjastolla Oiva Paloheimo -ilta.
Oiva Paloheimo (1910–1973) lasketaan Suomen kirjallisuudessa kuuluvaksi ns. välipolveen, jonka tuotannon perustaa muovasivat koetut sodat. Silti hänen proosansa ja lyriikkansa teemat ovat alusta saakka yhteneväisiä. Lapsimotiivi kytkeytyy usein orpouden teemaan; leikillisesti voi kuitenkin sanoa, että Vesilahti on adoptoinut Oiva Paloheimon, asuihan hän pappilan ns. pikkupuolella perheineen 1946–1952 ja hänen muistoaan vaalitaan täällä innokkaasti.
Oiva Paloheimon persoonallisesti käsittelemä uskonnollinen problematiikka saa usein radikaaleja muotoja. Hänen etiikassaan hyvä ja paha eivät ole vastakohtia, vaan ne pyrkivät tasapainoon. Kristuksen rakkaus on niin käsittämättömän suurta, että se sulkee piiriinsä myös itse paholaisen: ”Ja Kristus nousee – / sylissään se suurin rikkomus. / Kuin eksynyttä karitsaa / hän kantaa mustaa jumalaa.” Oiva Paloheimon tyylikeinoja ovat niin huumori kuin viiltävä traagisuuskin.
Keskiviikkona 9. marraskuuta kuullaan Vesilahden kirjastossa esitelmä ”Äitiä etsimässä. Oiva Paloheimon elämästä ja runoudesta”.
Esiintyjät ovat somerolaisia: filosofian tohtori Eija Komu esitelmöi, lausuja Mirja Honkanen esittää Oiva Paloheimon runoja ja laulaja Kimmo Hovila tulkitsee Oiva Paloheimon sävelletyistä runoista kenties rakastetuimmat, Tapio Rautavaaran säveltämän Ontuvan Erikssonin (runonimeltään Kerjäläislegenda) ja Ilmo Häkkisen säveltämän Lähtevien laivojen sataman. Lisäksi cd:ltä kuullaan Pirjo Koskenperän sävellys ja esitys Hämäläisäidin iltalaulu.
Eija Komu on lisensiaatintyössään käsitellyt Oiva Paloheimon uskonnollista problematiikkaa tämän proosatuotannossa vuodesta 1945, mutta tässä esitelmässä pitäydytään aikarajaussyistä lyriikkaan. Esiintyjät toivovat, että yleisökeskustelussa tulisi esille paikkakuntalaisten muistoja ja muistitietoutta Oiva Paloheimosta.
Tilaisuuden järjestää Vesilahden kirjasto ja siihen on vapaa pääsy.
Viimeisimmät kommentit