Kurkipari varoittelee tunkeilijasta rantaruovikossa, mikä on nykyään tyyppillinen kurjen pesimäpaikka. Kurjen naapurina pesii usein laulujoutsen. Kuva: Kari Isokivijärvi.
Soiden jättiläisen, kurjen menestystarina kertoo lajin hämmästyttävästä runsastumisesta.
Kurjelle oli elinehto sopeutua soiden laajamittaiseen ojitukseen. Nykyään valtaosa etelän kurjista on siirtynyt pesimään soilta reheville rantaluhdille, kaislikkoihin, pienille kosteikoille, jopa hakkuuaukioille, soita paremmille ruokamaille. Muutamia kertoja olen törmännyt kurkipoikueeseen kuusikossa mustikoita syömässä.
Kurkikannan kooksi arvioitiin 1990-luvulla 19 000 paria, mutta kannan kasvun vuoksi uudempi arvio on 30 000–40 000 pesivää paria, mikä sekin lienee liian pieni.
Kurjen runsastuminen näkyy parhaiten muuttoaikoina syksyisin, jolloin kurkiperheet suuntaavat auroissaan talvehtimisalueilleen.
Kurkimuuton ennätys laskettiin viime syyskuussa Sauvossa, jolloin 23 329 kurkea muutti etelään.
Jalohaikara palasi jälleen 25. huhtikuuta Lempäälän Ahtialanjärvelle. Viime vuonna haikara vieraili tällä Pirkanmaan parhaalla lintujärvellä huhtikuun 17. päivä. Kuva: Kari Isokivijärvi.
Hyviltä muutonseuraamispaikoilta, kuten Lempäälän Pyhällönvuoren tornista voi seurata upeaa kurkimuuttoa Pirkanmaallakin. Rainer Mäkelä laski 16.–17.9.2011 tästä 120 metriä merenpinnan yläpuolella olevasta tornista yhteensä 8 287 kurkea.
Kurkien satelliittiseurannalla on saatu selvitettyä varsin hyvin maamme kurkipopulaation talvehtimisalueet ja kaksi päämuuttoreittiä.
Lounainen talvehtimisalue sijaitsee Ranskassa ja Espanjassa. Etelä-kaakkoista reittiä kurjet suunnistavat Tunisiaan ja Algeriaan. Tuntematon osa kurjista muuttaa Israeliin ja sieltä edelleen Niilille. Kauimmaiset rengaslöydöt kurjista on saatu Etiopiasta saakka.
Syystäkin on ihmeteltävä, kuinka ensimmäiset kurjet palaavat niinkin kaukaa Lempäälään ja Vesilahteen maaliskuun puolen välin tietämissä.
Kurkikannan määrästä saadaan tarkempi arvio reviirien kartoituksilla, kuin vain muutonseurannalla, sillä osa muuttajista on maamme naapurimaiden kantaa.
Kurkien pesimäalueet on helppo kartoittaa varhaisina kevätaamuina, jolloin kurkiparit kuuluttavat trumpettifanfaareillaan pesimäpiirejään. Kesällä seurataan pesinnän onnistumista etsimällä rannoilta ja peltoaukeilta poikasiaan johdattavia emoja.
Tyypillisimpiä kurkien pesimäalueita nykyisin ovat Lempäälän Sarvikkaan luhdat, Laukko, Vesilahden Vähäjärvi, Onkemäenjärvi sekä Sakoisten ja Hinsalan viljelyalueet. Pienellä kierroksella viime syyskuun 7. päivänä löysin kurkipoikueet ruokailemassa pelloilla Vesilahden Kuralassa, Koivistonalhossa, Onkemäellä, Sakoisilla ja Latomaassa.
Varsin usein kurki ja laulujoutsen pesivät samalla rantaluhdalla tai kaislikossa. Lähimmillään olen seurannut toisistaan viiden metrin etäisyydellä hautovaa kurkea ja joutsenta.
Näillä lajeilla ei ole ravintokilpailua, vaan lähekkäispesinnän etuna on valvonta. Aina joku huomaa lähestyvän vaaran ja ilmoittaa siitä kovaäänisesti. Linnut tuntevat hyvin toistensa varoitusäänet.
Kurjella on elinikäinen parisuhde pesien ensi kertaa vasta 4–6-vuotiaina. Nuoret pesimättömät kurjet viettävät huoletonta poikamieselämää kesäisin, suurinakin parvina, niin sanottuina luppokurkina.
Puhtaanvalkoinen jalohaikara palasi taas Lempäälän Ahtialanjärvelle, jossa Rainer Mäkelä ja kumppanit löysivät sen 25. huhtikuuta järven vesiruovikoista. Lieneekö sama kuuluisuus, ” Jallu”, joka vietti osan talvea Tampereen Iidesjärven puroilla. Edellispäivänä Ahtialanjärvellä lenteli kevään ensimmäinen haarapääsky Pirkanmaalla. Viime vuonna jalohaikara vieraili Ahtialanjärvellä 17. huhtikuuta.
Hannu Järvinen
Viimeisimmät kommentit